heinäkuu 8, 2015

Vuoden upein kisa: SM-maantie

Maantiepyöräilyn suomenmestaruudet ratkottiin Vantaalla 27.-28.6.2015. Aiemmin samalla viikolla oltiin jo ajettu aika-ajon suomenmestaruuksista Porissa. Naiset kilpailivat lauantaina hieman epävakaammissa sääolosuhteissa ja miehet sekä MU23-sarja ajoivat sunnuntaina kesäisessä kelissä. Tällä kertaa kisaa pystyi myös seuraamaan livelähetyksenä Youtubesta, ja tallenteet löytyvät edelleen täältä.

Kisat ajettiin 15 kilometriä pitkällä reitillä, jota miehet sekä MU-23 kiersivät 12 kierrosta ja naiset seitsemän kierrosta. Toteutuneet kisamatkat olivat noin 185 ja 107 kilometriä.

Reitin luonteen määräsi Tapolan tekninen osuus, joka sisältää kapean pyörätien ja sillan, monta tiukkaa käännöstä, sekä kumpuilevan ja kapean mäkiosuuden. Juuri pätkän kapeus teki osuudesta mielenkiintoisen, sillä välejä pääsee syntymään helpommin, kun ohi ei pääse. Riipiläntien myötätuulivoittoiselle osuudelle saavuttiinkin monta kertaa pieninä ryhminä, jotka kuitenkin sinnikkään kiinniajamisen jälkeen useimmiten saivat pääjoukon kiinni.

Leveä ja suora 130-tie pohjoiseen vastatuuleen antoi hetken aikaa levähtää noin kuuden kilometrin mitallaan, mutta jo aika pian alkoi etenkin miesten kisassa osallistujilla taas nakuttaa päässä tunne siitä, että porukan kärjessä pitäisi olla välttääkseen jälleen takaa-ajohommat Tapolan jälkeen.

Löytyykö Lepistölle haastajaa?

Naisten kisaan starttasi 27 muun ajajan lisäksi ennakkosuosikki Lotta Lepistö (IK-32), joka lähti puolustamaan mestaruuttaan jo neljättä kertaa. Muita vahvoja kuskeja kisassa oli muun muassa Sari Saarelainen (LeGo) sekä maantiecupia johtava Pia Pensaari (TVC) ja pisteissä toisena oleva Laura Vainionpää (KaKa). Lepistö ajaa Suomen kisansa IK-32:n väreissä, ja häntä tukemassa olikin koko joukkueellinen naisia, kuten tänä vuonna cup-kisoissa jo menestyksekästä työtä tehneet Heidi Onger ja Rosa Törmänen. Myös HyPyn joukkue oli vahvasti edustettuna.

Naisten kisa sujui melko odotetun kaavan mukaan eli pääjoukko pysyi yhtenä ryhmänä eikä irtiottoja tapahtunut, vaikka yksittäisiä iskuyrityksiä nähtiinkin. Tapolan mäkeen ajettiin joka kierroksella kovaa, mikä karsi kuskeja heti ensimmäiseltä kierrokselta alkaen, mutta mäen jälkeen erityisiä vetohaluja ei juuri enää löytynyt. Toiseksi viimeisellä kierroksella hetkellisesti näytti siltä, että kyseisessä kohdassa saadaan aikaan kuuden kuskin irtiotto, mutta pääjoukko ajoi heidät kuitenkin kiinni.

Kisan aikana vauhtia pidettiin yllä erityisesti IK-32:n puolesta, eivätkä Onger ja Törmänen säästelleet itseään. Törmänen myös todisti, että kiri irtoaa väsyneenäkin sijoittuen kisan neljänneksi vetotöistä huolimatta. Vainonpää kommentoi myös Poljennolle, että lauantaina tuulet sattuivat reitillä niin, ettei missään ollut niin sanotusti helppoa kohtaa.

1493454_966467883373331_2882702071107803711_o

Kärjessä Rosa Törmänen, Heidi Onger ja Lotta Lepistö. Kuva: Jani Hakala

”Meillä taktiikkana oli seurata enemmän muiden tekemisiä, lähinnä Lottaa ja Saria, ja toimia, mikäli heistä molemmat olisivat irti”, Heini Salovaara (HyPy) kuvaa oman joukkueensa etukäteen sovittua taktiikkaa. Salovaara kertoi Poljennolle, että hänen oma ajonsa oli etenkin mäissä tuntunut hyvältä, mutta loppukirin huono sijoittuminen vei toiveet paremmasta lopputuloksesta, joka oli viides.

Sijoittumisen tärkeyden tiesi myös Vainionpää, joka kuvasi omia kisanaikaisia tuntemuksiaan seuraavasti: ”Itsellä oli ehkä huonoin jalka ikinä startista lähtien, mutta aloin voimaan vähän paremmin viimeisten kahden kierroksen aikana ja tiesin, että pärjään kirissä. Viimeinen kilometri oli aika tekninen ja tiesin, että kurveissa täytyy olla ensimmäisenä, tai vähintään toisena, jos haluaa voittaa. Lotta kuitenkin iski juuri siinä paikassa kilometri ennen maalia ja sai raon aikaan.”

Ratkaisun paikka

Lepistö ratkaisi suomenmestaruuden itselleen noin kilometrin ennen maalia, jolloin hän irtosi muusta porukasta ajaen näin reilulla kaulalla ensimmäisenä maaliin. Tätä ennen Saarelainen oli tehnyt useamman iskun, jotka Lepistö oli ajanut kiinni, eikä Lepistön omaan iskuun näyttänyt muulla joukolla olevan haluja vastata. Toiseksi kirinyt Vainionpää olikin tehnyt tietoisen ratkaisun olla yrittämättä haastaa Lepistöä: ”Viime vuoden SM-kilpailuissa tein sen virheen, että lähdin hönkimään liian innokkaasti noin kilometri ennen maalia, kun Lotta iski, ja Sari tuli ohitseni lopussa. Tänä vuonna odotin Pian [Pensaari] peesissä ihan maaliviivalle saakka, ja menin sitten vasta ohi, sillä en halunnut toistaa samaa virhettä toista kertaa.” Tämä tuli katsojallekin selväksi videokuvasta, jonka mukaan näytti aivan maaliviivalle asti siltä, että Pensaari vie toisen sijan, mutta yllättäen Vainionpää kirikin vielä ohi.

”Suomenmestaruutta lähdettiin hakemaan, mutta mitali on kuitenkin aina mitali. Olen tyytyväinen hopeaan, sillä niillä jaloilla olisin helposti jäänyt ulos podiumilta, ja mitalikin kirkastui viime vuodesta”, Vainionpää summaa.

11017820_820184168098706_9034144183778627247_n

Sari Saarelainen ja ACT Ladies -joukkue lähtöviivalla. Kuva: Lotta Siiriäinen

Kotikonnuillaan kisasi myös järjestävän seuran kuskeja ACT Ladies -joukkueesta, joille kyseessä oli ensimmäinen yhteislähtöinen SM-kilpailu. ”Kilpailun teknisellä osuudella ajettiin aina kovaa, ja se pisti myös meidän kuskit todella koville. Helpommilla osuuksilla, kuten vanhalla kolmostiellä, ajettiin sitten palautellen”, kuvailee Michaela Åvall (ACT Ladies). ”Mitään suurempia yllätyksiä kilpailun kulku ei tarjonnut, ja harmillisesti meidän osalta lopputulos jäi hieman laihaksi tällä kertaa. Tavoitteena on hioa taitoja niin, että tulevaisuudessa voimme olla vahvemmin mukana haastamassa kärkinimiä!”, lupaa Åvall, joka on kauden kisoissa kerännyt tililleen jo varsin hyviä sijoituksia. Poljento uskookin, että ACT:n riveistä tullaan tulevina vuosina vielä näkemään erinomaisia pyöräilysuorituksia.

Tulokset.

Mestari ja haastajat

Miesten yhteislähtöön lähdettäessä asetelmat mitalisuosikkien osalta olivat varsin selvät – vinkkiä ei tarvinnut katsoa SM-tempojen tuloslistoja pitemmälle. Seitsenkertainen maantiepyöräilyn suomenmestari Jussi Veikkanen (FDJ.fr / TWL) on aina ennakkosuosikki, mutta Samuel Pökälä (TWL) on horjuttanut asetelmaa vuosi vuodelta enemmän.

Pökälä kommentoi Poljennolle omia kisaodotuksiaan seuraavanlaisesti: ”Bakun Euroopan kisat menivät omalta osaltani ja omaan tasoon nähden aika lailla penkin alle, joten SM-viikkoon lähtiessäni olo oli aika epävarma. Kuitenkin SM-aika-ajon jälkeen tiesin, että oma kunto on kohdallaan, ja Suomen pikkaisen alhaisemmat lämpötilat saivat ehkä oman kropankin toimimaan vähän ’normaalimmin’ verrattuna Bakun helteeseen, joten ihan luottavaisin mielin lähdin sunnuntain maantiekisaan.”

TWL-kaksikon jälkeen Belgiassa viime vuodet viettänyt ja SM-aika-ajossa toiseksi tullut CCH:n Matti Helminen oli myös luettava mukaan ennakkosuosikkeihin. Tämän kolmikon jälkeen asetelmat tasoittuvatkin selvästi, ja top 10 -sijoitukseen oli mahdollisuuksia suurella joukolla ajajia.

”CCH lähti isolla joukkueella ajamaan siitä lähtökohdasta, että Helminen oli joukkueen ainoa realistinen mitalitoivo. Matille oli siis suotava työrauha, mikä tarkoitti sitä, että kaikissa hatkoissa ja väliporukoissa oli oltava edustaja CCH:lta, jotta emme joutuisi takaa-ajajiksi”, Niki kertoo CCH:n taktiikasta.

JB_jussi

Jussi Veikkanen ennen kisaa. Kuva: Jari Birling

Pitkän hatkan päivä

Kilpailun suurta tarinaa kannatteli tällä kertaa kuuden ajajan joukko, johon kuului ajajia kuudesta eri seurasta: Olli Koski (IBD Cycling), Mika Simola (TuUL), Marek Salermo (Akilles), Niklas Colliander (CCH), Rasmus Eriksson (GIF) ja kilpailun voittaja Samuel Pökälä (TWL). Kuusikko lähti pääjoukosta irti jo toisella kierroksella, ja kun pääjoukosta ei vetohaluja löytynyt, tilanne lukittui paikoilleen suurimmaksi osaksi kisaa.

Videostreamin perusteella voi havaita, että kuusikon yhteispeli toimi jopa hämmästyttävän hyvin. Kaikki tekivät töitä tasapuolisesti niin kauan kuin vain suinkin pystyivät. Voidaankin spekuloida, pelasiko kuusikko jopa liikaa Pökälän pussiin, mutta luultavasti hatkassa olleet arvottivat mahdollisen top 6 -sijoituksen korkeammalle kuin kisaamisen toisiaan ja Pökälää vastaan.

Ouvinen_hatka

Kuuden miehen irtiotto. Kuva: Matti Ouvinen

Hatkasta Colliander joutui taipumaan 9. kierroksella Tapolan mäessä valuen takaisin pääjoukkoon. Pökälä puolestaan karkasi muilta kierroksella 10/12, minkä jälkeen itsensä muista kiskaisi irti vielä Mika Simola. Viimeisellä kierroksella myös pääjoukossa alkoi syntyä eloa ja se hajosi useampaan joukkoon. Näistä ensimmäinen sai lopulta kolmimiehiseksi kuivuneen hatkan sekä Simolan kiinni.

Pökälän soolohatka kuitenkin piti, ja niin hän ajoi suomenmestaruuteen ylhäisessä yksinäisyydessään.

Viimeisellä kierroksella vahvana tempoajajana tunnettu Helminen oli oikeaan aikaan hereillä ja hyvävoimaisena, ja onnistuikin siten karkaamaan pääjoukosta vastatuuliosuudella. Veikkanen puolestaan iski viimeisen kerran Tapolan mäessä ottaen Helmisen kiinni, ja näin kaksikko ajoi seuraaville sijoille Veikkasen kiriessä maalisuoralla toiseksi.

Yrittänyttä ei laiteta

Ennakko-odotuksena monella tuntui ennen kisaa olevan, ettei alkuvaiheessa todennäköisesti irtoava hatka tule pitämään – pitkässä kisassa tilanteet ehtivät elää moneen kertaan ennen kuin lopulliset voittajat ratkeavat. Poljento kysyi Pökälältä, mikä sai hänet tekemään ratkaisunsa jo niinkin varhaisessa vaiheessa kisaa, kun kuuden miehen irtiotto lähti. ”Tykkään ajaa kisoissa aktiivisesti alusta alkaen, joten lähdin muutamiin alun tykityksiin mukaan. Toki tiesin, ettei omia jalkoja kannata ajaa alta heti alussa, joten ihan kaikkia paukkuja en laittanut alussa peliin. Mutta kun hyvän oloinen hatka lähti, niin siinä oli hyvä olla mukana”, summaa Pökälä.

CCH:ta kisassa edusti jopa 16-henkinen joukkue, josta Helmisen lisäksi top 10:ssä oli Juhana Hietala. ”CCH lähti toteuttamaan omaa suunnitelmaansa heti alusta, ja Niklas Colliander teki joukkueen komeimman päivätyön pitkässä irtiotossa. Lisäksi Lasse Huovilainen oli mukana kolmen miehen välihatkassa. Allekirjoittanut kokeili voimiaan vajaan kierroksen verran myös kolmen miehen porukassa, mutta Veikkanen iski Tapolassa ja imaisi eron kiinni”, Niki kertaa CCH:n suoritusta.

Ouvinen_välihatka

Kärjen ja pääjoukon välissä roikkui pitkän aikaa kolmen miehen välihatka: Jussi Nummikko (Akilles), Kalle Laanterä (CV), Lasse Huovilainen (CCH). Kuva: Matti Ouvinen

Team Finnfalz-Rush Racingin taustalla oleva CycloVision (CV) osallistui kisaan kuudella kuskilla, joista Mikko Kejo kiri pääjoukossa miesten sarjan neljänneksi. Blogissaan joukkue toteaa palkintokorokkeen livahtaneen käsistä muun muassa puutteellisen tiedonkulun ja muiden joukkueiden varaan laskemisen takia. Tiimillä oli kuskit sekä pää- että välihatkassa, mutta päähatkan Anton Aro joutui palaamaan pääjoukkoon astmaoireiden takia, eikä välihatkankaan vauhti riittänyt kärjen tavoittamiseen. Lopussa CCH:n Helmisen irtiotto ratkaisi tilanteen. ”Pidin tuolla hetkellä varmana, että TWL ajaa sen kiinni, mutta eipä saanut. Kun tempospesialistille annettiin 150 metriä siimaa, niin se oli liikaa. Veikkasen iskuun viimeisen kierroksen nousussa ei ollut tällaisella raskassarjalaisella mitään jakoja. Homma oli podiumin osalta tuossa vaiheessa aika lailla selvä,” summaa Kejo joukkueen blogissa.

Myös IK-32 oli kisassa mukana isolla joukkueella, mutta takaiskut verottivat seuran kuskeja. Heti kisan alussa tuomari odotutti vapaan vauhdin alkamista rengasrikkojen takia, mikä johti siihen, että monet IK:n kuskit olivat porukan perällä, kun kisavauhti lopulta alkoi. Kun vauhtia ensimmäisillä kierroksilla riitti (noin 48 km/h), on vauhdin muutokseen takaosasta huomattavasti haastavampi vastata. ”Lisäksi kisan aikana moni kuski kärsi teknisistä ongelmista, huonosta sijoittumisesta ja krampeista, ja kisan puolivälin jälkeen mukana olikin enää vain kolme seuran ajajaa”, kertoo Ville-Pekka Reponen (IK-32).

Rankasta kisasta kertookin jälleen keskeyttäneiden suuri määrä: maaliin ajoi 47 kuskia, kun taas 37 keskeytti.

JB_Matti

Matti Helminen kisan jälkeen. Kuva: Jari Birling

Yksin joukkuetta vastaan

Miesten yleisen sarjan mukana ajettiin myös miesten alle 23-vuotiaiden eli ”undereiden” lähtö. Tähän lähtöön asetelma oli selvästi TWD-Länken vastaan Sasu Halme (KorsKa).

Nuoriin ajajiin panostavalla TWL:llä on riveissään poikkeuksellisen vahvat alle 23-vuotiaat ajajat. Roope Nurmi on Suomen itseoikeutetusti kovin kirimies, Oskari Vainionpää on vahva irtiottoajaja ja viime vuoden undereiden mestari, ja Juho Hänninen on väläytellyt osaamistaan esimerkiksi Killin Kaivin -kortteleissa ja cyclocrossin SM-kisoissa.

Tätä kolmikkoa vastaan Korson Kaiun Sasu Halmeen piti lähteä taistelemaan. Ei pidä myöskään unohtaa, että Sasu ajoi kokonaan ilman joukkuetta, kun taas TWL:n MU-23-kolmikko saisi todennäköisesti loppukahinoissa tukea myös joukkueen yleisen luokan ajajilta.

Ilse_M23

Underien podium-kolmikko kisan tuoksinnassa. Kuva: Ilse C Holm

Toiseksi viimeisellä kierroksella Veikkanen iski Tapolan mäessä, ja vain Sasu Halme pystyi seuraamaan. Alkoi jo vaikuttaa, että hopeamitali ja MU-23-voitto karkaisi muilta, mutta TWL päättikin uhkarohkeasti taistella myös undereiden mestaruudesta. Tässä vaiheessa kisaa TWL ajoi oman miehensä ja Halmeen kiinni, mikä silminnähden hämmästytti Veikkasta.

Lopputulos oli kuitenkin TWL:n uhkapelin arvoista: Pökälä voitti yleisen mestaruuden, Veikkanen tuli toiseksi ja Roope Nurmi kiri MU-23-sarjan voittoon.

eskolius_MU23kiri

Roope Nurmi tuulettaa MU-23-sarjan suomenmestaruuttaan. Taustalla myös tiimikaveri iloitsee voitoista. Kuva: Esko Lius

Sasu Halme kommentoi Poljennolle omaa kisaansa: ”Jussin mukaan lähdin sen enempää miettimättä, ehkä olisi pitänyt ottaa mukaan Roope Nurmi, joka ei ihan pystynyt iskuun vastaamaan – näin olisimme saaneet periaatteessa toimivan irtioton. Nyt kuitenkin mentiin eikä meinattu, mutta toki tilanne valkeni, kun ensimmäisen kerran katsoin taakse. Viimeisen kierroksen nousuissa yritin vielä uudelleen iskeä Veikkasen ja Helmisen kantaan, mutta ammattimiehellä jalat olivat palautuneet irtiotosta paremmin, enkä ihan päässyt mukaan. Underikisa meni loppukiriin, jossa en löytänyt jaloista tarvittavaa potkua.”

Undereissa toiseksi ajoi Aleksi Hänninen (Akilles), joka oli vähällä yllättää ennakkosuosikit. Hänninen avasi pitkän kirinsä noin kilometrin ennen maalia, mutta Roope Nurmi onnistui kuitenkin kuromaan välin vielä kiinni.

Tulokset.

Näin on jälleen laitettu suomalaiset maantiepyöräilijät paremmuusjärjestykseen. Tänä vuonna lista on historiallinen, sillä miehissä kärkikolmikko on sama sekä aika-ajossa että maantiellä. TWD-Länken ei myöskään ole jättänyt epäselvyyttä vahvimman joukkueen suhteen: sen hallussa ovat nyt mestaruudet niin miesten aika-ajossa kuin maantielläkin. Ainoastaan aika-ajon MU-23-sarjassa Sasu Halmeen onnistui viedä suomenmestaruus TWL:ltä.

Naisten puolella Lotta Lepistö jatkaa nousukiitoaan, jossa suomenmestaruudesta ajaminen vaikuttaa olevan lähinnä kuriositeetti. Tulevalle kaudelle Lepistö on jo kiinnitetty tallinsa ykköskiritykiksi ja suomalaisyleisöllä onkin lupa odottaa keskipallin sijoituksia. Nuorempi polvi tekee kuitenkin jo tuloaan, ja toivoa sopii, ettei suomalaisen naispyöräilyn menestys jää ainoastaan Lepistön harteille.

Artikkelikuva: Esko Lius

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>