elokuu 15, 2015

Transcontinental Race 2015: Pitkän päivän matka

Poljento seurasi Mikko Mäkipään matkaa Transcontinental Racessa startista maaliin. Kyseessä on omatoiminen ultrayöräilykilpailu, jossa osallistujat matkasivat tänä vuonna noin 4 000 kilometriä Belgiasta Turkkiin. Osallistujien matkaa pystyi seuraamaan reaaliaikaisesti Trackleaders.comin GPS-seurannan kautta. Linkin takaa pisteiden marssin voi edelleen katsoa pikakelauksena.

Alla koottuna Poljennon Facebook-seuranta ja Mikon jälkimietteet. Ennakkojutun voi lukea täältä.

23.7.2015 – lähdön aika

Transcontinental Race 2015 starttaa pilvisessä säässä Belgian Geraardsbergenissä tänään keskiyöllä paikallista aikaa. Klo 24.00 kappelin kellojen lyödessä lähdetään neutraalikierrokselle ja ajetaan uudestaan nousu kappelimäelle. Sen jälkeen ajajat ovat omillaan eivätkä saa vastaanottaa ulkopuolista apua.

Ensimmäinen kontrollipiste on Ranskassa Mont Ventoux’lla.

Ajajien rekisteröityminen ja etukäteisinfo on pidetty aiemmin tänään, ja twiittausten perusteella tunnelma on odottava mutta rento. Mikko twiittasi, että ensimmäisenä taktiikkana on kerätä nopeita kilometrejä aina Kroatian Vukovariin (kolmas kontrollipiste) asti.

Muiden menopelejä voi tarkastella täältä.

Matka alkakoon!

11731783_828581620545041_6882044253195651079_oMikko Mäkipää lähdössä matkaan. Kuva: Transcontinental

1. ajovuorokausi:

Transcontinentalissa on meneillään ensimmäinen ajovuorokausi, jonka aikana Mikko on tähän mennessä ajanut GPS-paikannuksen mukaan noin 274 kilometriä – joskin hän itse on twiitannut kulkeneensa jo noin 320 kilometriä. GPS-signaali ei päivity täysin reaaliaikaisesti, joten seuranta piirtää reittiä osin linnuntietä, mikä lyhentää matkaa.

Mikko on matkalla melko suoraviivaisesti kohti ensimmäistä kontrollipistettä Mont Ventoux’ta Ranskan kaakkoisosassa, kuten näyttävät muutkin ajajat tekevän. Valtaosan matka on tähän mennessä kulkenut Reimsin kautta tai sen välittömästä läheisyydestä, mikä oli tuottanut hieman ongelmia ainakin Eric Dolille, joka twiittasi: ”Well Reims, you wasted a lot of my time. But on some lovely D roads preparing for some rationing. Dimanche fermé!” Reimsistä enemmistön matka on jatkunut edelleen seuraavaan suurempaan kaupunkiin, Châlons-en-Champagneen, jonka kautta myös Mikko on kulkenut. Näiden jälkeen hajontaa on alkanut tulla hieman enemmän, kun osallistujat ovat valinneet joko enemmän lännen tai idän kautta kulkevia reittejä.

James Hayden puolestaan kärsii parhaillaan vatsakrampeista, eikä omien sanojensa mukaan ole pystynyt syömään mitään klo 11 jälkeen: ”Something I drank has given me horrific tummy cramps and intergestion. Not been able to eat since 11am. Tired now. Been pharmacy! Sucks.”

Useat ovat myös valitelleet alkumatkan sadetta ja tuulta. Mikko on kuvannut tuulen tuiverruksen:

Kiinnostavana kuriositeettina kisan järjestäjät jakoivat tänään kuvan tällä hetkellä pisimmälle ehtineen ajajan, Ultan Coylen, pyörästä. Coyle ajaa aika-ajopyörällä, jossa on myös aerodynaamiset ja minimaaliset tavaralaukut. Coyle asuu Lontoossa ja on Britannian 24 tunnin aika-ajon mestari sekä osallistunut aiemmin Paris-Brest-Parisiin. Hän myös työskentelee Raphalle. Arvata siis saattaa, että Coylella on paitsi puitteet kunnossa myös kokemusta.

the lead rider number 59 @ultc He is on a TT bike!! Kuva, jonka The Transcontinental (@thetranscontinental) julkaisi

2. ajovuorokausi:

Toisen ajopäivän iltaan mennessä ensimmäisellä kontrollipisteellä noin 900 kilometrin päässä lähdöstä on käynyt neljä kuskia: James Hayden (aikaan 39 h 59 min), Bernd Paul, Josh Ibbett ja Ultan Coyle.

Hayden on selvinnyt aiemmista vatsavaivoistaan ja uhosikin aiemmin Twitterissä voimiensa tunnossa ehtivänsä Mont Ventoux’lle ensimmäisenä, minkä hän tekikin: ”Going to make damn sure I’m the first #‎tcr2015‬ racer up ventoux.”

Hayden on aiempina vuosina ajanut kilpaa maantiellä ja siirtynyt sittemmin seikkailupyöräilyn pariin. Bernd Paul puolestaan on The Race Across Germanyn voittaja ja ennätyksenhaltija, ja Josh Ibbett ajoi viime vuonna toiseksi Transcontinentalilla.

Kärjessä on siis odotetusti kovatasoisia ajajia, mutta matkan ollessa pitkä, mitä tahansa ehtii vielä tapahtua. Esimerkiksi reilut 600 kilometriä matkaa taittanut Gunther Desmedt raportoi tänään Twitterissä kaatuneensa ja satuttaneensa polvensa. Hän sai kuitenkin putsattua haavansa ja löysi apteekinkin, joten toivottavasti matka voi kommelluksesta huolimatta jatkua. Vastaavasti myös naisten ennakkosuosikki Juliana Buhring raportoi Twitterissä noin puoli tuntia sitten mahdollisista polviongelmista: ”Knees don’t fail me now!! :(”

Mikon matka näyttää sujuvan tasaisen varmasti. Mikko on ohittanut Lyonin kaupungin jokunen aika sitten ja taittanut tähän mennessä matkaa yli 600 kilometriä. Mikko raportoi aiemmin Twitterissä ehtivänsä Ventoux’lle todennäköisesti ennen auringonnousua.

3. ajovuorokausi:

Kärkiajajista Bernd Paul joutui keskeyttämään eilen saavuttuaan ensimmäiselle kontrollipisteelle Mont Ventoux’lle. Transcontinentalin tiedotteen mukaan Paul oli saanut vakavan reaktion auringosta, eikä näin ollen pystynyt jatkamaan. Myös muita keskeytyksiä on tullut – muun muassa Roeland Cappon satutti kätensä kaaduttuaan, ja Ryan Cope on saanut ruokamyrkytyksen, mikä on pakottanut hänet lopettamaan kisan. Lisäksi Phillip Perkins on ulkona polvivaivojen takia, ja myös Fabien Metzlaff on keskeyttänyt.

James Hayden jatkaa edelleen kärjessä Josh Ibbettin seuratessa toisena. Offsaddle Time -mittarin mukaan Hayden on kuitenkin pitänyt varsin vähän lepotaukoja, mikä tulee todennäköisesti jossain vaiheessa tasaamaan tilannetta.

Toisella kontrollipisteellä Italian Strada dell’Assiettalla on tähän mennessä käynyt kuusi ajajaa.

Mikko saapui ensimmäiselle kontrollipisteelle tänä aamuna ollen 27. ensimmäisen etapin selvittänyt. Kontrollipisteelle saapuminen ei ole aivan yksinkertaista, sillä kyseessä on yksi klassikkonousuista, joka on useasti ollut myös Tour de Francen etapin maalina. Ventoux’lle voi saapua kolmea eri reittiä, joista Transcontinental on määrittänyt saapumisreitiksi kuuluisimman, eteläisen nousun Bédoinista. Nousulla on mittaa yli 21 kilometriä, johon sisältyy 1 617 nousumetriä. Keskijyrkkyys on 7,43 %, mutta koska alussa nousu on loivempaa, ovat viimeiset noin 16 kilometriä 8,9-prosenttista. Mikko taitaa kuitenkin voimiensa säästämisen eikä päästänyt sykettään kohoamaan nousun aikana yli 130:n. Mikon nousudatat voi vakoilla täältä.

Twitterissä nimimerkki Shell kuitenkin parhaillaan pyytää meitä suuntaamaan katseemme muualle sillä aikaa, kun hän kapuaa ylös Ventoux’ta: ”OK you bloody dot-watchers, switch off now for 5 hrs and let an old man climb M. Ventoux slowly without shame.”

Toistaiseksi Mikko on nukkunut vain lyhyehköjä puskanokosia (tarkimmat ovat saattaneet huomata tavaralistauksesta maininnan ”kuplamuovia nukkumiseen”), mutta aikoo tänään ladata akkujaan hotellissa ja pestä vaatteita. Sukat hän jo pesikin ja kuivasi aerotangoissaan:

CK3twSwW8AADLOE.jpg-large

Kuva: Mikko Mäkipää

4. ajovuorokausi:

Naisten ennakkosuosikki Juliana Buhring on keskeyttänyt polvivaivojen vuoksi. Juliana tsemppaa kuitenkin Twitterissä iloiten siitä, että pystyy harjaamaan hampaansa ja käymään suihkussa ensi kertaa kolmeen päivään: ”On the upside, I’ve brushed my teeth and had my first shower in three days.”

Aiemmin keskeyttänyt Bernd Paul sen sijaan oli apeammissa tunnelmissa kommentoiden Facebookissa, että on surullinen ja masentunut keskeytyksen takia – hän oli koko vuoden valmistautunut ainoastaan Transcontinentalia varten: ”I’m sad and depressed! My preparation of the complete year was for this event. Everything worked well and now I’m waiting for the doctor and some answers…”

Henkilökunta on poistumassa ensimmäiseltä kontrollipisteeltä, ja tähän mennessä kyseisen pisteen ohittaneet ovat laskennallisesti ehtimässä Istanbuliin 15 vuorokauden aikaikkunassa. Tämänkin jälkeen ensimmäisen kontrollin voi tehdä omatoimisesti, mutta vaatii vauhdinlisäystä, mikäli mielii ehtiä aikataulussa perille asti. Tällä hetkellä näyttää siltä, että kourallinen ajajia on jäämässä selvästi jälkeen tässä vaiheessa, ja useampi kuski on parhaillaan Ventoux’n nousussa. Todettakoon kuitenkin, että Transcontinental on ilmoittanut vaikeuksista GPS-seurannan kanssa joidenkin ajajien kohdalla – ainakaan kaikkia ei näy kartalla ollenkaan.

Tie Strada dell’Assiettalle on osin päällystämätöntä, minkä ainakin Ultan Coyle on saanut tuta. Hän kommentoi Instagramissa puhkoneensa molemmat renkaansa sorakiviin ja joutuneensa ajamaan kiviä väistellen, mikä arvatenkin on hidastanut matkantekoa. ”’Gravel’ doesn’t really cover it. Slashed both tyre walls but got the bike down. Spent it all out of the saddle, twinkle toeing around rocks. Good to give arse a break”, Coyle kirjoittaa. Myös Mikko kommentoi jälkikäteen: ”Assietta oli melkoista murjontaa. Noin 40 kilometriä käytöstä poistunutta vanhaa tietä 2000-2400 metrissä.”

Toistaiseksi James Haydenilla ja Josh Ibbettilla on tukeva ote kärkipaikoista. Kolmantena ajaa Alexandre Bourgeonnier, ja Coyle on useamman ajajan kanssa samassa nipussa hyvän matkaa kärkikolmikon takana.

Mikko on juuri saapunut toiselle kontrollipisteelle. Aiemmin hotellista lähdettyään hän huomasi kahdeksan kilometrin päässä, että oli unohtanut sykevyönsä hotellille. Hän teki päätöksen olla kääntymättä takaisin, mutta joutuu nyt käyttämään aikaa uuden etsiskelyyn. (Muistutettakoon tässä vaiheessa, ettei ajajia saa avustaa ulkopuolelta.)

11791943_490012091166144_7735504093521914712_o Mikon ottama kuvan tien päältä matkalla kohti toista kontrollipistettä.

5. ajovuorokausi:

Mikon tekniset ongelmat jatkuvat, sillä hän on omien sanojensa mukaan joutunut tänään selvittelemään tuntikausia, mikä Garminin latauksessa mättää. Toivotaan, että Mikko saa latauksen jälleen toimimaan, jottei navigoinnin kanssa tule ongelmia. Myös Alexandre Bourgeonnier oli Transcontinentalin mukaan aiemmin Ventoux’lla raportoinut ongelmista navigointilaitteiden kanssa. Ranskalaiskuski kuitenkin tunsi alueen, mikä oli auttanut kontrollipisteelle löytämisessä. Ilmeisesti sittemmin laitteet ovat jälleen alkaneet toimia, sillä Alexandre on eilisestä edelleen säilyttänyt kolmossijansa.

Tarkemman kuvauksen Ventoux’n yöstä voi englanniksi lukea Transcontinentalin reportaasista, jossa myös mainitaan suomalaisvahvistuksemme. Mikko on ainoa ajaja, joka on osallistunut tapahtumaan kaikkina kolmena vuonna, ja järjestäjille vanhana tuttuna Transcontinental osaa jo odottaa Mikolta kiinnostavia reittivalintoja ylimääräisine nousuineen.

Erikoismaininnan saa myös Stephane Ouaja, joka on (ensimmäisenä Transcontinentalin historiassa) matkassa fiksillä. Ouajalla on valittavanaan 42×15- ja 42×19-välitykset, mutta kuten järjestäjätkin huomauttavat, vauhdikkaat laskut tulevat todennäköisemmin koettelemaan hänen jalkojaan ja kärsivällisyyttään enemmän kuin ylämäet. Ouaja ajaa tällä hetkellä kuitenkin varsin hyvällä sijalla ollen Mikon kanssa suunnilleen tasoissa taitettujen kilometrien suhteen.

Naisista Ventoux’lle oli ensimmäisenä saapunut Emily Chappell, joka on taittanut matkaansa hyvällä asenteella. Chappell on pyöräkuriiri sekä palkittu pyörämatkabloggaaja, jonka ensimmäinen kirja julkaistaan alkuvuodesta 2016.

Tällä hetkellä James Hayden ja Josh Ibbett ajavat käytännössä aivan rinta rinnan kohti kolmatta kontrollipistettä. Hayden on jo ainakin alkanut tuntea reissun raakuuden, sillä hän twiittasi eilen, että toivoo Joshin kärsivän vähintään yhtä paljon kuin hänkin: ”My only hope is that josh is suffering as much or more, because I’m putting myself into a whole new world #‎whowillcrackfirst?”

10999972_490416791125674_2517671956225280896_o Kuva matkan varrelta Mikon ottamana. ”It is siesta time and hot as ever. Maybe find some shadowy spot from the hills? :)”

6. ajovuorokausi:

Puoliväli alkaa lähestyä ja ajajat tuntea matkan rasitukset. James Hayden raportoi eilen ongelmista sekä niskassaan (”can’t really hold head up”) että takapuolessaan (”my pubic bones are blistered, bruised black from shitty roads”) ja ilmoitti jäävänsä yöksi hotelliin menettäen näin ykköspaikkansa.

Haydenin niskaongelmat voivat viitata Shermer’s Neckiin, jota tiedetään esiintyvän ainoastaan pitkänmatkanpyöräilijöillä. Kyseessä on tila, jossa pään kannattelusta väsyneet niskalihakset yllättäen ”luovuttavat” – active.comin mukaan pään pystyssä pitäminen tulee mahdottomaksi kahden tunnin sisällä ensioireiden ilmaantumisesta. Shermer’s Neck ei välttämättä pakota keskeyttämään ajamista, mikäli on varautunut siihen, kuten kokeneet brevet-pyöräilijät ovat. Niskaa voi esimerkiksi kannatella ulkoisesti erilaisilla torsoon ja kypärään kiinnitetyillä tuilla (ks. Googlen kuvahaku). Vuonna 2009 Paul Danhausin tiimi väsäsi hänelle Race Across Americassa suoraan ylöspäin suunnatuista aerotangoista leukatelineen, jonka avulla hän pystyi ajamaan loppuun. Harrastelijapyöräilijän ei tarvitse olla vaivasta huolissaan, sillä sen ilmaantuminen vaatii vähintään noin 800 kilometrin mittaisen pyörälenkin, eikä se ylipäänsä koskaan ilmaannu suurimmalle osalle ultrapyöräilijöistä.

Hayden on kuitenkin nukutun hotelliyön jälkeen jälleen pyörän päällä ja Transcontinentalin mukaan freesissä kunnossa. Tällä hetkellä Haydenin ero kisaa johtavaan Josh Ibbettiin on noin 100 kilometriä, ja molemmat ovat käyneet kolmannella kontrollipisteellä. Alexandre Bourgeonnier on parhaillaan lähestymässä kolmatta kontrollia.

Onnettomuuksilta ei ole kuitenkaan vältytty, sillä Transcontinental tiedotti tänään, että Martin McConnell on kolaroinut auton kanssa ja ilmeisesti murtanut jalkansa. Hän on tällä hetkellä sairaalassa ja saa apua paikallisilta. Myös Ultan Coyle on maininnut kärsivänsä suutulehduksesta, joka haittaa syömistä ja juomista.

Mikko on hieman menettänyt aikaa paitsi lataus- myös poljinongelmien takia. Häneltä oli tänään aamulla rikkoutunut poljin, mutta onnekseen sai apua paikalliselta italialaiselta pyöräilijältä ja uudet polkimet hankittua. Garminia Mikko ei edelleenkään pysty lataamaan suoraan napadynamosta, mutta dynamosta latautuva virtapankki sekä seinälataus toimii. Näin ollen Mikolla on pelkkää Garminin omaa akkua enemmän virtaa käytettävissään tiukan paikan tullen. Mikko twiittasi kolmisen tuntia sitten käyvänsä hotellissa pikavisiitillä, minkä jälkeen ylimääräisen hukatun ajan takia täytyy hieman skarpata: ”Checked in to hotel for quick visit. Need to get the act together after spending half a day with the pedal issue.”

Mikko näyttäisi olevan suuntaamassa kohti Venetsiaa, jonka kautta monet sinne asti ehtineet ovat myös kulkeneet. Suuntaako Mikko suorinta reittiä Vukovariin kolmannelle kontrollille vai lähteekö hän kenties pohjoiseen tai etelään, kuten villeimmät ennakkosuunnitelmat antoivat ymmärtää?

Muutamat ajajat, kuten eilen mainittu fiksimies Stephane Ouaja, ovat myös hyödyntäneet tai hyödyntämässä sallittua lauttareittiä Ancona-Split-välillä.

Transcontinentalin Instagram-kuva ajajista nousemassa ylös Finestreä:

Racers coming up the smooth side of the FInestre #TCR2015 Kuva, jonka The Transcontinental (@thetranscontinental) julkaisi

7. ajovuorokausi:

Ensimmäinen viikko Transcontinentalia on täyttymässä. Useampi henkilö on raportoinut pyörien ja ihon rikkoutumisesta – luultavasti tässä vaiheessa myös väsymyksellä on näppinsä pelissä. Toistaiseksi vakavemmilta onnettomuuksilta on vältytty lukuunottamatta Martin McConnellin murtumia (hänen omien sanojensa mukaan vammoja on lantiossa, jalassa ja selässä). Stephane Ouaja kuitenkin kertoi hieman erikoisemmasta tapauksesta: Ouajan mukaan joku oli yrittänyt varastaa hänen pyöränsä, ja kun Ouaja oli estänyt tätä, varas oli lyönyt häntä nenään. Ouaja oli lopulta saanut pyöränsä takaisin ja ajanut pois nenä verta valuen.

Josh Ibbett on juuri saapumassa neljännelle kontrollipisteelle Montenegroon, mutta James Hayden ei ole kaukana takana. Toistaiseksi nämä kaksi ajajaa ovat vaikuttaneet varsin tasavahvoilta eroa ollen tällä hetkellä vain muutamia kymmeniä kilometrejä jo kokonaisen viikon kestäneellä matkalla. Kolmannelta kontrollipisteeltä lähdettäessä Hayden valitsi itäisemmän reitin ja Ibbett kulki lännemmästä Sarajevon kautta, kuten on parhaillaan tekemässä myös Alexandre Bourgeonnier ja Andrew Allday. Ibbett kääntyi läntisemmällä reitillä kerran ympäri ilmeisesti kohdattuaan soratietä.

Nelospisteelle on kuitenkin kärkeä ennen jo ehtinyt yksi ajaja, Lee Pearce, joka on kiertämässä kolmos- ja nelosetapit päinvastaisessa järjestyksessä. Tämä on sallittu Transcontinentalin säännöissä, ja nähtäväksi jää, onko kyseinen taktiikka toimiva. Samaa ovat toteuttamassa myös ainakin Stephane Ouaja, Gareth Baines ja Paul Toigo.

Mikko matkaa parhaillaan Ljubljanan itäpuolella. Sloveniassa hän on jo saanut tuta Bora-tuulen, jonka nopeus voi olla jopa 100 km/h (28 m/s). Mikko kertoo tuulen puhaltavan pohjoisesta, joten hyvällä tuurilla hän voi saada hieman sivumyötäistä siivitystä matkanteolleen.

CLORcG1UsAEhoal.jpg-largeKuva: Mikko Mäkipää

Ohessa @brooksenglandin kuva, josta välittynee osa Transcontinentalin henkeä:

  Riders of @thetranscontinental give there all to complete this extraordinary adventure #TCR2015 @camillejmcmillan   Kuva, jonka Brooks England (@brooksengland) julkaisi

Käyttäjä @robjordan tiivisti Twitterissä: ”@transconrace riders are so tough they say things like ’cycling shoes make an ideal pillow’ and no one bats an eye.” Mikko kommentoi tähän myöhemmin, että vastaava keskustelu käytiin myös ensimmäisen Transcontinentalin after partyssa, kun osallistujat syventyivät vakavaan keskusteluun siitä, ottavatko he kypärän pois päästä nukkuessaan. (Kannattaa kokeilla kotona – kypärä on lähtökohtaisesti mitoitettu niin, että niska pysyy suorana, osuipa kypärä maahan missä asennossa tahansa.)

8. ajovuorokausi:

Hayden kärsii Shermer’s Neckistä ja lepää parhaillaan neljännellä kontrollipisteellä. Transcontinentalin mukaan hänen on kuitenkin määrä jatkaa matkaa tänään illalla.

Neljäs kontrolli on viimeinen etappi ennen maalia, jonne kisaa johtavalla Josh Ibbettillä on matkaa linnuntietä noin 700 kilometriä. Ibbettin kokonaisaika viime vuonna hänen ajaessa toiseksi oli 9 päivää 5 tuntia 59 minuuttia, joka tullee tänä vuonna ylittymään. Tähän mennessä Ibbett on trackleaders.comin mukaan taittanut reilut 2 900 kilometriä, mutta todellisuudessa niitä lienee kertynyt enemmän, kun pidämme mielessä seurantasignaalin viiveen, joka lyhentää nauhoitettua matkaa.

Haydenin ohi toiselle sijalle on noussut Alexandre Bourgeonnier, mutta myös Ultan Coyle on lähestymässä hyvää vauhtia neljättä kontrollia. Coyle on parantanut sijoitustaan sen jälkeen, kun kohtasi ongelmia Strada dell’Assiettan soratiellä. Mikäli Ibbett ei kohtaa loppumatkasta suuria ongelmia, voimme uumoilla hänen vievän nimiinsä kokonaiskisan ykköspaikan, mutta toisesta sijasta saatamme vielä nähdä tiukan kamppailun kolmikon välillä ainakin, mikäli Hayden kykenee vielä jatkamaan.

Trackleadersin seuraaminen on muuttunut osin haastavammaksi nyt, kun osa ajajista on käynyt neljännellä kontrollilla ennen kolmatta, sillä osallistujia ajaa samoilla teillä eri suuntiin. Tässä Transcontinentalin tekemä video ensimmäisistä seitsemästä vuorokaudesta kahdessakymmenessä sekunnissa:

 

Emily Chappell twiittasi hetki sitten, että on kirjautunut sairaalaan Ljubljanassa rintakipujen vuoksi. Emily ei vaikuta olevan hengenvaarassa, mutta harkitsee kuitenkin matkan keskeyttämistä. ”Update: Am in hospital in Ljubljana. Decided to stop ignoring chest pains. Being well looked after & no one’s yet told me I’m going to die.” ”This is probably the end of the race for me, but will decide once I’ve got a proper diagnosis, medical advice, etc.” Virallisesti keskeyttäneitä on tähän mennessä kertynyt 22 kappaletta.

Mikko on lähestymässä kolmatta kontrollia ollen siten vielä hyvin sijoittuneena ja aikarajassa matkalla kohti Istanbulia. Pienten teknisten ongelmien lisäksi Mikko ei ole raportoinut muista ongelmista (latauspulmakin lienee selvitetty, sillä Mikko ilmoitti toissapäivänä, että kaikki on taas ”jotenkin ehjää”) ja huumoriakin vielä irtoaa:

Transcontinentalin kuvassa näkymä neljänneltä kontrollipisteeltä:

The view from #Control4 at #Lovčen is stunning… It’s also a terrace bar 😉 #TCR2015 Kuva, jonka The Transcontinental (@thetranscontinental) julkaisi

9. ajovuorokausi:

James Hayden ei jatkanut enää kisaa vaan on keskeyttänyt niskaongelmiensa takia, joskin rivien välistä voi lukea, että myös muita vaivoja on ollut (”I’ve so many other issues too”). Hayden ylsi kuitenkin vaikuttavaan suoritukseen ensimmäisellä virallisella ultramatkallaan ja tarjosi sekä haastetta Josh Ibbettille että jännitystä seuraajille. Toivoa sopii, että Haydenin innostus kantaa hänen kuntouduttuaan, sillä miehestä on varmasti vastusta muille jatkossakin. Hän itse twiittasi tänään: ”But damn, for a first attempt I showed I have what it takes to win ultra races. I know I can now. This time the planets just didn’t align.”

Myös muutamia muita keskeytyksiä on jälleen tullut määrän ollessa nyt yhteensä 28. Kaikki eivät tosin ole lopettaneet ajamista pakon edessä: eilen ajaja numero 42, Zbynek Simcik, ilmoitti palaavansa takaisin Alpeille kipuamaan vuoria, sillä ei halunnut enää ajaa autojen seassa. Hän onkin jo ylittänyt pari nousua Dolomiiteillä.

Mikko saapui eilen yöllä kolmannelle kontrollipisteelle Vukovariin ollen 31. sooloajaja pisteellä. Saapumisensa hetkellä hän twiittasi, että nyt varsinainen pyöräily voi vasta alkaa: ”Made it to Vukovar. Now the lengthy prologue is over and we can start cycling. :)”

Ennen tätä Mikko kuitenkin kuittasi univelkojaan yhdeksän tunnin unilla, mutta on sittemmin lähtenyt jälleen liikkeelle neljännen kontrollipisteen suuntaan. Tulevina päivinä emme välttämättä saa Mikon tilanteesta raportteja yhtä usein, sillä hän on avointen wifi-verkkojen armoilla Balkanilla: ”A few days of radio silence, maybe few wifi spots available, while in Balkans. I don’t have a roaming deal outside EU.” Parhaillaan Mikko matkaa Bosnia-Hertsegovinan ja Serbian rajan tuntumassa Bijeljinan kaupungin eteläpuolella.

Neljänneltä kontrollilta ajajat ovat valinneet hieman eri reittejä. Josh Ibbett ja toisena ajava Alexandre Bourgeonnier ovat kulkeneet eteläisempää reittiä, jonka ovat valinneet myös Jonas Goy ja Robert Carlier. Sen sijaan Ultan Coyle ja Tomas Navratil ovat valinneet kulun pohjoisempaa kautta. Linnuntietä reiteillä on kontrollilta matkaa maaliin lähes saman verran, joten nähtäväksi jää, kumpi reitti on nopeampi.

Emily Chappellin keskeytettyä eilen mukana ei ole enää yhtään naissoolokuskia. Naistiimi kuitenkin löytyy: Katie L’Hepiniere ja Jayne Wadsworth tapasivat toisensa ensi kertaa lähtöpaikalla ja ovat siitä lähtien taittaneet matkaa yhdessä saapuen pian kolmannelle kontrollille Vukovariin. Päivityksistä päätellen reissu on ollut raskas mutta antoisa.

Transcontinentalin kuvassa James Hayden kannattelemassa päätään apuvälineen kanssa:

11838587_492109084289778_2195736358855910446_o

10. ajovuorokausi:

Josh Ibbett on saapumassa ensimmäisenä maaliin aivan näinä tunteina matkaa ollen linnuntietä enää noin 40 kilometriä. Ibbett on taittanut matkan lähes tasan kymmenessä vuorokaudessa, mikä tarkoittaa yli 400 ajettua kilometriä päivässä. Poljento onnittelee voittajaa jo tässä vaiheessa!

Toista sijaa pitää edelleen Alexandre Bourgeonnier, ja hänen takanaan samalla reitillä on Tomas Navratil. Hieman pohjoisempaa reittiä on kuitenkin matkaamassa Ultan Coyle, ja etelämmässä kolmospaikasta kamppailee Jonas Goy ja Robert Carlier.

Mikko on jo piakkoin saapumassa neljännelle kontrollipisteelle, ja viesteistä päätellen saanut tuta erilaisia olosuhteita. Eilen sää oli vaihdellut 35 lämpöasteesta ja tyynestä ukkoskuuroon, joka oli helpottanut kuumuutta, mutta myös tuonut valumisvesien mukana teille ”kaikenlaista ryönää” vuorilta. Nelisen tuntia sitten Mikko viestitti ajavansa jälleen yöllä.

Hieno ja varma ajo Mikolta kaiken kaikkiaan tähän mennessä, ja tsemppiä loppumatkaan!

Kuvassa näkymä Mikon silmin:

CLddfD9WEAAQUu_.jpg-largeKuva: Mikko Mäkipää

11. ajovuorokausi:

Kuten todettu, Josh Ibbett ajoi ensimmäisenä Istanbuliin 9 vuorokaudessa 23 tunnissa 54 minuutissa. Toisena pysytellyt Alexandre Bourgeonnier on parhaillaan noin 80 kilometrin päässä maalista, jonne hän saapunee tulevana yönä. Tomas Navratil ajaa kolmantena vajaan 220 kilometrin päässä maalista.

Aika-ajopyörällä matkaa taittanut Ultan Coyle on tällä hetkellä neljäntenä. Hän joutui pitämään pakotetun pidemmän tauon kolaroidessaan taksinkanssa Sofiassa. Coyle säilyi ehjänä, mutta rikkoi etukiekkonsa, jonka ilmeisesti sittemmin sai kuitenkin korjattua tai korvattua.

Keskeyttäjiä ripottelee paljon, ja tähän mennessä virallisesti keskeyttäneiksi on kirjattu yhteensä 46 kuskia. Ilmoitetut syyt vaihtelevat tikatuista haavoista käsien hermopinteisiin ja liikaan väsymykseen. Onneksi ei siis mitään vakavaa, mutta tarpeeksi kuitenkin järjen käyttöön ja kisan keskeyttämiseen.

Mikkomme on käynyt neljännellä kontrollilla ja hänen omien sanojensa mukaan jäljellä on enää 1 150 kilometrin mittainen maalisuora. Tällä kertaa emme ajanpuutteen takia näe ekstrakoukkauksia, mutta Istanbuliin Mikon pitäisi kuitenkin ehtiä varsin hyvin aikarajassa.

Kuriositeettina kerrottakoon, että kahden edellisen vuoden Transcontinentalin voittaja Kristof Allegaert ajaa parhaillaan Red Bull Trans-Siberian Extreme -kisassa, jossa osallistujat taittavat 22 päivässä 9 195 kilometriä. Allegaert johtaa kokonaiskisaa, kun jäljellä on enää yksi 756 kilometrin mittainen etappi. Viime vuonna hän ajoi Transcontinentalilla voittoon yli vuorokauden aikaerolla toiseksi tulleeseen Josh Ibbettiin siitä huolimatta, että oli epähuomiossa kulkenut ei-sallitulla lauttayhteydellä ja joutui kiertämään kyseisen pätkän uudestaan sisältäen Mount Lovcen lähes 30-kilometrisen nousun. Koko tarinan voi lukea täältä.

Transcontinentalin oman reportaasin kisan kulusta tähän asti voi englanniksi lukea täältä.

Transcontinentalin kuvassa maaliin saapunut Josh Ibbett, joka kuulemma oli kommentoinut, ettei ymmärrä, miksi kaikki haluavat nyt puhua hänelle – hänhän vain teki sitä, mitä aina tekee eli ajoi pyöräänsä: ”I need a PA to deal with all my messages, I don’t know why everyone wants to talk to me, I was only doing what I always do, riding my bike.”

the winner of the #TCR2015 @joshibbett < photo @jprobertson. >

Kuva, jonka The Transcontinental (@thetranscontinental) julkaisi

Transcontinentalin virallisen kuvaajan Camille McMillanin muutkin kuvat kannattaa katsella täältä.

12. ajovuorokausi:

Toisena Istanbuliin on saapunut Alexandre Bourgeonnier ajalla 11 d 7 h 30 min. Transcontinentalin mukaan viimeiset 24 tuntia olivat Alexandrelle hyvin vaikeita.

Tsekkiläinen Thomas Navratil on ajanut kolmanneksi ajalla 11 d 8 h 30 min ilman kunnollista lepoa viimeiseen 30 tuntiin. Navratilin onnistui pitää takanaan Ultan Coyle, joka on saapunut neljäntenä maaliin ajettuaan 11 d 10 h 47 min.

Ensimmäiset naiset, Katie L’Hepiniere ja Jayne Wadsworth, ovat saapuneet neljännelle kontrollille tänään päivällä. Katien päivityksistä päätellen taival on ollut varsin tuskainen tähän asti, ja hetki sitten tulleen tiedon mukaan hän on nuupahtanut Albanian rajalle ravintolaan. Toivotaan, että pieni lepohetki auttaa, ja naiset pääsevät jatkamaan matkaa.

Mikko matkaa parhaillaan Kosovossa, josta linnuntietä matkaa maaliin on noin 730 kilometriä. Tässä vaiheessa voikin myös aloittaa veikkaukset Lanterne Rougesta eli viimeisenä aikarajassa maaliin saapuvasta kisaajasta! Trackleadersin mukaan vahvana ehdokkaana voisi olla Mathias Dalgas, jonka arvioitu saapumisaika Istanbuliin olisi noin klo 20.00 CET lauantai-iltana.

Global Cycling Networkin The GCN Show noteerasi Transcontinentalin, myös Mikko vilahtaa kuvassa:

Tässä vielä Chris Whiten video Strada dell’Assiettan soratieltä:

13. ajovuorokausi:

Maaliin on tähän mennessä saapunut kahdeksan ajajaa. Viimeisin saapuja on Gareth Baines, joka käytti yhtä reitillä sallittua lauttayhteyttä ja kiersi kolmannen ja neljännen kontrollipisteen päinvastaisessa järjestyksessä. Bainesille kertyi Trackleadersin nauhoittamia kilometrejä yhteensä 3 837. Josh Ibbett selvitti reitin 3 761 kilometrillä, joten reitit olivat yhteismitaltaan lopulta varsin saman pituisia.

Katie L’Hepiniere on joutunut keskeyttämään matkanteon ilmeisesti energianpuutteen vuoksi. Lepäämisenkään jälkeen hänen ei ollut onnistunut syödä ja energiavajeen takia hän oli liian heikko jatkamaan matkaa. Katien pari Jayne Wadsworth on jatkanut yksin matkaa kohti Istanbulia. Tunnettuahan on, että rankat pyöräilytapahtumat ovat pikemminkin syömis- kuin pyöräkisoja: tankkauksesta on huolehdittava koko ajan ja ennakoiden, muutoin peli on menetetty.

Mikko on parhaillaan Bulgariassa, josta on matkaa maaliin noin 600 kilometriä (linnuntietä vähemmän). Kuvassa selfie tien päältä auringon laskiessa:

CLvl0j6WwAAklbz.jpg-largeKuva: Mikko Mäkipää

Kiinnostuneille tässä vielä englanniksi tarkempaa kuvausta Ultan Coylen aerolaukuista.

…ja täällä Josh Ibbettin matkavarustuksesta.

Ibbettillä on pyörässään sähkövaihteet, hydrauliset levyjarrut ja tubeless-renkaat. Näistä moderneista ratkaisuista voi olla etua tällaisella reissulla, sillä kaapelittomuus takaa sen, ettei uusia vaijereita joudu etsiskelemään keskellä ei-mitään. Ibbett esimerkiksi kertoo, että viime vuonna häneltä katkesi vaihdekaapeli kaksi kertaa, mikä oli ongelmallista keskellä Kroatiaa. Lopulta hän joutuikin ajamaan yksivaihteisena Albaniasta Turkkiin. Myös sisärenkaattomat tubelessit ovat vähemmän herkkiä rengasrikoille, sillä oikein toimiessaan renkaiden sisällä oleva neste tukkii pienet reiät eikä ilma pääse karkaamaan. Toisaalta, mikäli näiden vempeleiden kanssa tulee ongelmia tien päällä, myös korjaaminen voi olla kinkkisempää.

Josh mainitsee myös – mikä tulikin jo aiemmin esille – kuinka erinomainen tyyny pyöräilykengät ovat. Ajatella!

14. ajovuorokausi:

Toistaiseksi koko matkan on taittanut 21 ajajaa. Fiksimies Stephane Ouaja ajoi 13. maaliin ajalla 13 d 4 h 20 min. Varsin vaikuttava suoritus! Pian maaliin on myös saapumassa nuori Joseph Todd, jonka sujuvasanaista tekstiä voi englanniksi lueskella täältä.

Mukana on myös ollut Matthieu Tordeur, jonka aiempia seikkailuja hienoine kuvineen voi tarkastella ranskaksi täältä.

Mikko on Trackleadersin mukaan alle 200 kilometrin päässä Istanbulista, ja twiittasi hetki sitten, ettei vaatteiden vaihdon jälkeen tunne väsymystä ja voi siten yhtä hyvin vielä jatkaa ajamista: ”Fresh kit on and I don’t feel tired. Might as well continue.” Polvensa Mikko sen sijaan on satuttanut kävellessä, mutta ilmeisesti kyse ei ole pahemmasta vammasta vaan pikemminkin mikkomaisesta huumorista: ”I need to work on my walking. I’ve hurt my right knee twice during #tcr2015‬ while walking.”

Transcontinentalin kuvassa Samuel Becuwe maaliintulon jälkeen:

Samuel Becuwe He says he don’t like the heat… It’s no good for him. #tcr2015 Kuva, jonka The Transcontinental (@thetranscontinental) julkaisi

15. ajovuorokausi:

Mikko ennätti hienosti maaliin juuri parahiksi Transcontinentalin päättäjäisbileisiin ja kuvauksiin. Hurraa! Tässä Mikon ensimmäiset tunnelmat:

Viralliseen aikarajan päättymiseen on kolmisen tuntia ja tähän mennessä maaliin on saapunut 35 kuskia. Reitti on siis ollut varsin raateleva, kun muistamme, että ilmoittautuneissa oli 163 sooloajajaa ja 19 paria.

Transcontinental juhlii, joten emme näe vielä virallisia bilekuvia tai Mikon saapumisnaamaa. Tässä kuitenkin Mikon kuvaama podiumkuva:

CL53dbWUYAARO1A.jpg-largeJosh Ibbett (keskellä), Alexandre Bourgeonnier (vasen), Tomas Navratil (oikea). Kuva: Mikko Mäkipää

Perillä taas

Transcontinentalin alustavien tulosten mukaan maaliin ajoi 69 ajajaa, kun taas Trackleadersiin saapuneeksi on kirjattu 82 kuskia. Korjattuja tuloksia joudumme vielä siis odottelemaan.

Ainoa maaliin ajanut naiskuski oli Jayne Wadsworth, jonka kokonaisaika oli 16 päivää 12 tuntia 5 minuuttia. 67 osallistujaa on kirjattu virallisesti keskeyttäneiksi. Tätä kirjoittaessa Trackleadersin mukaan edelleen yksittäisiä ajajia on aktiivisesti matkalla kohti Istanbulia.

Mikko saapui maaliin 14 päivää 13 tuntia 16 minuuttia lähdön jälkeen ollen näin sijalla 30 ja ehtien maaliin aikarajassa. Hänen mukaansa suunniteltu reitti oli pääosin onnistunut, joskin mukaan mahtui jokunen virhearvio: Sloveniassa Mikko oli ajanut turhaan reittiä, jonka oli alun perin olettanut kumpuilevaksi maisemareitiksi, mutta jonka mäet paljastuivatkin paikan päällä seinäjyrkiksi, yli 20-prosenttisiksi töppyröiksi. Kyseisen osuuden olisi voinut kiertää tasaisempaakin kautta. Bosniassa Mikko puolestaan oli kyllä varautunut ajamaan 15 kilometriä päällystämätöntä tietä, mutta joutuikin huomaamaan, että reitti oli lähes umpeenkasvanutta pusikkoa ja autonrenkaan uraa. Myös Bulgarian vilkkaan 8-tien hän olisi mielellään välttänyt, mutta siihen ei lopulta ollut aikaa.

20486611062_52397260cd_kBosnian harharetki. Kuva: Mikko Mäkipää

Vaikka useat muut osallistujat raportoivatkin kolareista ja kaatumisista, Mikko ei kohdannut matkallaan vaaratilanteita. ”Bosnian ajokulttuuri on Puolan jälkeen surkein, mihin olen törmännyt. Autoilijat eivät ole erityisen ikäviä, mutta heillä ei vain ole aavistustakaan, miten pyöräilijä ohitetaan”, Mikko kertoo.

Stressaavaksi pätkäksi Mikko kuvailee Montenegron E65-tietä, jota raskas liikenne ei saa käyttää klo 17-22 välisenä aikana. Tästä tietämättömänä Mikko oli lähtenyt tielle noin klo 21, ja joutunut ajamaan kymmenestä eteenpäin kolme tuntia jatkuvassa rekka- ja bussivirrassa. Lisäksi tällä rotkossa menevällä mutkaisella tiellä on noin 40 tunnelia.

Reissun haastavimmaksi osuudeksi Mikko mainitsee viimeiset 900 kilometriä. Hän oli nukkunut Kosovossa viisi tuntia liikaa, minkä johdosta loppumatkan suunnitelmat menivät uusiksi. Alun perin tarkoitus oli ollut ajaa Bulgariaan nukkumaan siten, että hankalaksi tiedetyn 8-tien pystyisi ajamaan yöllä. Pommiin nukkuminen kuitenkin aiheutti sen, että loppu piti ajaa ilman kunnollista taukoa. ”Olin Turkin puolella niin väsynyt, että ajaminen oli jo selvästi vaarallista ennen kuin löysin sopivan nukkumapaikan rekkaparkin takaa”, Mikko muistelee.

20308458059_e4eaa3e2e0_kBosnian 8-tien surullisenkuuluisaa osuutta. Raskasta liikennettä, ei piennarta (tai piennar kasvien peitossa) ja asfaltti veden kuluttamaa sorapeltoa. Kuva: Mikko Mäkipää

Yleisesti haastavaa Mikon mukaan oli kunnollisen ruuan löytäminen: ”Käytännössä voi sanoa, että Kroatian jälkeen mentiin lähinnä Coca-Colalla, sipseillä ja jäätelöllä.”

Teknisiä ongelmia Mikko ei saanut matkalla kokonaan korjattua eikä Garminin lataus enää toimi niin kuin sen pitäisi. Ylimääräistä virtapankkia pystyi kuitenkin lataamaan napadynamolla, joten lopulta tämä ei haitannut kovinkaan paljon. Ylimääräisiä taukoja Garminin latausta varten kertyi arviolta 2-3 tuntia.

Kysyn Mikolta, pelottaako tien päällä koskaan. ”Paha sanoa, mikä on pelkoa ja mikä stressiä. Maantiellä voi tapahtua kaikenlaista, muttei liikennettä varsinaisesti pelkää. Luotan ajavani niin, että minut aivan varmasti nähdään, se riittää aika pitkälle. Koiria pelkään edelleen, mutta ehkä niihinkin vähitellen tottuu”, Mikko vastaa ja jatkaa: ”Myös pusikoissa ja puiston penkeillä nukkuessa oma harkinta riittää. Italiassa, jossa on esimerkiksi paljon näkyvää katuprostituutiota, kannattaa aina ajaa tarpeeksi kauas kaupungeista. Jos alue näyttää rauhalliselta, niin todennäköisesti tiellä liikkuja kiertää epämääräisen bussipysäkillä nukkujan kaukaa. Pari kertaa minut herätettiin ja kysyttiin, onko kaikki kunnossa. Minusta on ollut hieno havaita, että näissä paikoissa voi liikkua vapaasti ja turvallisesti. Käytännössä kaikki itselle uudet alueet ovat yllättäneet positiivisesti.”

Kohokohdiksi Mikko mainitsee sinänsä tavallisia asioita, kuten maisemat, auringonnousut ja -laskut sekä mahdollisuudet käydä suihkussa. ”Luonnon näytelmistä varmaan hienoin oli täysikuu. Esimerkiksi Finestren nousussa ajoin hetken kokonaan ilman valoja ’koska voi’. Bosnian utuiset vuoret loistivat kuun valossa. Balkanilla kuutamo pääsee erityisen hyvin oikeuksiinsa, kun valosaastetta on niin vähän.”

Omien sanojensa mukaan Mikko on päässyt jo palautumaan reissusta varsin hyvin. Voimantuotto on hänen mukaansa edelleen nollassa, kuten yleensä pitkien matkojen jälkeen, mutta tasaista vauhtia jaksaa edelleen pitää. Seuraava koitos, Paris-Brest-Paris, onkin jo alkamassa. Siltä Mikko odottaa eniten ”naked bike ridea”, kun 2/3 Transcontinental-tavaroista voi jättää hotelliin.

Mikon matkakuvia voi katsella täältä ja kuvia muista osallistujista täältä.

Artikkelikuva: Mikko Mäkipää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>