helmikuu 10, 2016

Rallia kukkuloilla – Col De Vence

Poljento kävi kiipeämässä Vencen kukkulalle Provencessa ja selvitti, onko Nizzasta talvikauden pyöräilykohteeksi.

 

Juhannus 2015 oli kylmä. Koska en halunnut haaskata kesälomaa sisällä kärvistelyyn, otin äkkilähdön lämpimään Nizzaan Ranskan Rivieralla, jossa monet World Tour -tiimitkin majailevat.

Kesäkuussa turisteja on Nizzassa jo paljon, vaikkei varsinainen lomasesonki ole vielä alkanut. Rantatiet ovat varsin vilkkaita, ja rantapaikat, Monaco, Cannes ja itse Nizza, hektisen tukkoisia. Talvikautena rantatiekin on varsin mukava ajaa, etenkin Italiaan päin, kun taas Cannes on liikennejärjestelyiltään ärsyttävä. Päätin lähteä katsomaan Col de Venceä sisämaassa, sillä en ole kiivennyt sen huipulle kuin pari vuotta sitten vuokrapyörällä. Silloinkin lasketeltiin takaisin samaa reittiä; nyt kiinnostaa tietää, mitä kukkulan toiselta puolelta löytyy.

01_rantatie_vence_poljento_nizza_-2714Rantatien pyörätiellä on 20 km/h rajoitus, kaupunkipyöriä, lapsia ja rullaluistelijoita.

Rantatien vihreällä merkattu pyörätie kulkee ruuhkaisen Promenade des Anglais’n viertä. Lentokentältä päin vaeltaa ihmisiä matkalaukkujen kanssa. Useilla on pyörälaukkuja viikonloppuna kisattavan Nizzan Ironman-kisan takia. Porukkaa on poikkeuksellisen paljon, ja kentän kohdalta pyörätiekin on aivan tukossa. Ranskalaiset taksikuskit ovat sulkeneet liikenteen lentokentälle protestina Uber-taksipalvelulle. Koko rantatie on täysin jumissa kilometrien matkalta.

Luovin lentokentän jälkeen Var-joen rantaan, St. Laurent du Varin ja vilkkaan teollisuusalueen ohi. Moottoritien laidan pikkutie rauhoittaa menoa hieman – sillä kulkee vain vähän autoja. Jokilaakso on salakavalaa yhden prosentin nousua ja vuorilta puhaltaa aina viileä vastatuuli. Pian pääsen kääntymään pois joenrannasta kohti Gattièresiä. Tiehen on merkattu triathlonin reittiopasteita.

gattierese_colduvence-4415-2Hektisen teollisuusalueen jälkeen reitti rauhoittuu, ja noustaan kohti Gattièresiä.

Tie nousee joenvarresta rinteen suuntaisesti. Muutamassa minuutissa tietä reunustavat männyt tuoksuvat, ja ilma tuntuu raikkaammalta kuin laaksossa. Vuoret siintävät pohjoisessa; kaukaisimmalla huipulla on vähän luntakin. Reilun 200 nousumetrin jälkeen ollaan Gattièresin kylässä.

Nousu muuttuu valetasangoksi. Ajaminen alkaa tuntua hyvältä. Nousen loivassa nousussa putkelle. Tunnin ajettuani pysähdyn vakiopaikkaani, leipomoon St. Jeannet’ssa. Jokainen pullakuski osaa arvostaa kolmen euron tarjousta, jolla saa pussillisen pikkuleivonnaisia ja espresson.

stjeannet_colduvence-4310Pulla pitää miehen tiellä. St. Jeannet.

Tämän päivän toisen aamupalan jälkeen jatkan kohti Vencen kaupunkia. Vence on kuuluisa hyvästä lähdevedestään, ja yksi vesipisteistä onkin suoraan kukkulalle lähtevän tien risteyksessä. Täytän tyhjentyneen juomapulloni ja lähden kihnuttamaan kohti 963 metrin korkeudessa olevaa huippua rauhalliseen tahtiin.

vence_kyltti_vesipiste_colduvence-4321-2Vesipullot voi täyttää Vencen laadukkaalla lähdevedellä. 

Miestä mäessä

Asutus loppuu lähes heti. Niin loppuvat myös spraymaalilla suhritut Ironman-logot; triathlonreitti kiertää loivempaa tietä kauempaa lännestä. Col de Vencen, Vencen kukkulan, jyrkkyys vaihtelee viiden ja 11:n prosentin välillä. Keskimäärin se on kuusi prosenttia. Kilometrin välein sirotellut kyltit kertovat etäisyyden, jäljellä olevat nousumetrit huipulle ja seuraavan kilometrin keskijyrkkyyden. Alkukesästä maisema on vielä vehreää.

09_omakuva_vence_poljento_nizza_-5943Rannan puolella kesät ovat kuivia, joten puuraja on noin 600 metrissä. Maisema muuttuu karuksi, ja rinteillä käy viilentävä tuuli.

Pian kasvusto muuttuu karummaksi, ja noin kuudessasadassa metrissä puusto muuttuu satunnaisiksi pensaiksi. Tienviereltä tunnistan ainakin laakeripuun, timjamin ja rosmariinin, kaikki olennaisia Provencen yrttejä. Kaljulla rinteellä – vähän kuin Mont Ventoux’lla – mereltä puhaltava tuuli viilentää oloa. Kovempi tuuli olisi varmasti häiriöksi. Täällä sisämaassa on lähemmäs 30 astetta lämmintä. Ensimmäinen juomapullo lähenee loppuaan jo puolessavälissä nousua, kun imailen pahimpaan nälkääni geelin; kello on jo niin paljon, etten taida ehtiä ravintolaan lounasaikaan. Lounasta ei yleensä kolmen jälkeen saa mistään.

Meri siintää jo kaukana alhaalla. Pohjoisessa vuorilla näkyy muutamia pilviäkin. Ennen huippua maisemat ovat hienot, ja otan muutaman ajo-selfien. Mäen laki itsessään on antikliimaksinen pöheikkö, josta alkaa patikointireitti kukkuloille. Juottopaikka kyllä löytyisi, ainakin näin kesällä, sillä heti laella oleva heppatalli pitää baaria aivan varta vasten pyöräilijöille.


010_melkeinhuipulla_panoramavence_poljento_nizza_-5888Huipun lähestyessä aukeavat maisemat kauas merelle asti. Kirkkaalla säällä rinteiltä saattaa nähdä Korsikan saaren. Merialppien linnustoon kuuluu suuria kotkalajeja, joita voi nähdä myös Vencen kukkulalla.

Rantatien vilinä ja turistit ovat kauempana kuin koskaan. Col de Vencen nousun aikana vastaan ei tullut kuin muutama auto, monta pyöräilijää. Nyt ei tule vastaan edes pyöräilijöitä. Tien oikealla puolella avautuu vatsaa kouraiseva rotkomaisema. Alamäkeä ei kuitenkaan lasketella kuin muutamia kymmeniä metrejä, kunnes tie muuttuu tasaiseksi. Ollaan lähes tasan kilometrin korkeudessa ylängöllä. Nostan vauhdin kolmeenkymppiin. Tien pinta on hyvä, ja suunnittelemani taukopaikka on muutaman kilometrin päässä. Coursegoulesin kylään saa itse asiassa nousta Rinnekodin mäkeä vastaavan töppäreen – satakunta nousumetriä.

Nautin Sophien Bistron terassilla ranskalaisten kansallislimpparin, Oranginan (ironista kyllä se on alkujaan espanjalaisen TriNa-juoman lisenssivalmiste). Tasokkaan oloinen maalaisravintola ei kelpuuta luottokortteja, joten ruokailu jääköön toiseen kertaan. Ei näin kuumalla olisi ollutkaan nälkä. Käteistä kannattaa syrjäseuduilla olla mukana enemmän kuin kymppi.

Coursegoulesin kylä 1000 metrin korkeudessa on hyvä taukopaikka. 

Laskentoa

Jatkan valetasankoa, joka loppuu ennen Bézaudon-les-Alpesia. Ollaan taas triathlonistien reitillä, ja asfalttiin spreijattu matka takaisin maaliin antaa viitteen omankin kotimatkani pituudesta. Alamäkeen sen pitäisi mennä hujauksessa. Vuohilauma ylittää tien, ja kiihdytän takaisin vauhtiin. Nyt ajo tuntuu oikealta maantiepyöräilyltä. Puukaiteen reunustama leveä tie kulkee laakson pohjoisrinnettä ja meanderoi herkullisesti etelänpuoleiseen rinteeseen hakatulla hyllyllä. Näkyvyyttä on kauas eteenpäin, joten mutkissa voi leikata välillä vastaantulijoiden kaistallekin.  Muuta liikennettä ei näy. Vielä alkukesästä laakso on karun kaunis, loppuvuodesta vain karu.

016_lebroc_parempitieLoiva ja hyväpintainen lasku Coursegoulesista Boyoniin on silkkaa maantienirvanaa: sinistä taivasta, jylhiä rotkoja ja vauhdikasta ajoa.

Boyonin kylän jälkeen siirryn tielle D1, kohti Le Brocia. Onneksi tie kurvaa laakson etelälaidalle osittain varjoon, sillä hetkellisesti noustaan loivaan ylämäkeen, jota voi punnertaa jopa isolla eturieskalla. Tilapäinen häiriö loppuu, ja alamäki jatkuu. Yhtäkkiä, ennen Le Brocin kylää alhaalla siintää Var-joki ja sen toisella puolella Nizzan takana nousevat kukkulat. Le Broc on yksi Varin yllä kallioniemekkeen nokassa keikkuvista kylistä.

017_carros_ vence_poljento_nizza_-6022Kukkuloiden pohjoisrinteiden varjopaikat ovat jopa kesällä kosteita ja vilpoisia. Talvikaudella laskuissa tulee kylmä ja kannattaa varoa jopa mustaa jäätä.

Tie muuttuu vilkkaammin liikennöidyksi ja asutummaksi. Alamäessä on ajettava varovaisemmin, sillä pihoista voi tulla autoja. Seuraavaksi on vuorossa Carrosin kylä, sekin kallionkielekkeellä. En laske Carrosista alas jokilaaksoon; siellä menisi baanamainen pyörätie. Jatkan takaisin Gattièresiin, ilma on raikkaampi kukkuloilla. Pian lasken alas samaa tietä, jota nousin pari tuntia sitten ylös, vaikka tuntuisi siltä, että voisin ajaa pidempäänkin. Sakkolenkkinä voisi jatkaa St. Jeannet’sta La Gauden kautta alas Cagnes sur Meriin loivaa ja nautinnollista alamäkeä.

varinlaakso_colduvence-4409Var-joen laakson toisella puolella aukeavat Nizzan kukkulat, talvikaudella taivaanrannassa siintävät lumihuippuiset vuoret. Lähimmät laskettelukeskukset ovat pyöräilymatkan päässä.

Palaan takaisin Nizzaan omia jälkiäni. Lentokentän ympäristö on yhä ruuhkainen. Raivostuneiden ihmisten sinne tänne jättämiä autoja lojuu tienvarsilla kuin Raatteen tiellä. Matkaa lenkille on kertynyt 90 kilometriä, nousumetrejä 1 200. On päivän kuumin aika. Olen ansainnut suihkun ja kylmän oluen. Katson netistä, että Suomessa on epävakaista ja 12 astetta lämmintä.

16042537430_68e623044b_kLenkin jälkeen voi palkita itsensä rantaterassilla.

Niinkö Nizzaan?

Nizza on mainio pyöräilykohde. Lännessä Cannesin suunnassa rannikko on tasaista. Italian suunnalla rantatie on kumpuilevampi, ja ruuhkaisimmat osuudet kannattaa kiertää Mentonista lähtevää, 500 metrin korkeuteen nousevaa Grand Cornichea pitkin. Sisämaahan lähtiessä saa ajaa vuoria niin paljon kuin haluaa. Ajomatkan päässä ovat – vain muutamia mainitakseni – muun muassa Tour de Francesta tuttu Mont Ventoux, Pariisi-Nizzan viimeisellä etapilla usein ajettava Col de Vence ja Lance Armstrongin treenimäkenä tunnettu Col de la Madone. Monte-Carlon rallista tutut pätkät, esimerkiksi Col de Turini ja Sospel, ovat myös pyöräilijöiden suosiossa. 

Kesäkaudella Nizzaan lentävät suoraan ainakin Finnair ja Norwegian. Talvella joutuu vaihtamaan konetta esimerkiksi Amsterdamissa, Oslossa tai Münchenissä. Mahdollisille mukana roikkuville perheenjäsenille on nähtävää ja tekemistä Nizzassa, joka on kuitenkin Helsingin kokoinen kaupunki.

Pyöräilijöihin suhtaudutaan suopeasti: jopa bussit tai jakeluautot jonottavat pitkän aikaa turvallista ohitushetkeä odottaen. Paikalliset maantiepyöräilijät ajavat siekailematta punaisia päin ja ohittelevat ruuhkassa jonottavia autoja. Liikennettä on toki paljon ja ruuhka-aikaan rantatie saattaa olla hyvinkin tukossa – erityisesti Cannes ja Monaco, joissa pyöräteitä tai -kaistoja ei juurikaan ole.

Ravintolat eivät kavahda hikisiä lycraan pukeutuneita keski-ikäisiä miehiä tai heidän vaatimuksiaan turvallisesta pysäköintipaikasta. Käteistä kannattaa syrjäseuduilla olla enemmän mukana kuin kymppi. Monessa baarissa tai leipomossa saattaa olla kymmenen tai kahdenkymmenenkin euron minimi korttiostoille. Useimmat leipomot, ravintolat ja baarit sulkevat kahden jälkeen “siestan” ajaksi, joten lenkin tauko kannattaa ajoittaa harkiten. Vuoristokylissä palveluja on muutenkin vähän, ja maaseutu hiljenee erityisesti talvikaudella, joten eväitä kannattaa ottaa mukaan.

Heinä- ja elokuussa Nizza on aivan liian kuuma pyöräilyyn. Kesäkuu vastaa useimmiten suomalaista hellekautta, samoin syyskuu. Suosittelisin Nizzaa ennemmin kevät- ja syyskauden kohteeksi, jolloin säät ovat parhaimmillaan.

Talven kylmimpinäkin aikoina päivät ovat useimmiten aurinkoisia ja noin 15 asteen lämpöisiä; kahdenkymmenen asteen iltapäivälämpötilatkaan eivät ole tavattomia. Aamut ovat kuitenkin kylmiä, ja vuoristolaskuissa tulee helposti vilu. Vuorilta puhaltavat kylmät tuulet tekevät joistain jokilaaksoista hyytävän kalseita, ja ero rannikon aurinkoisten etelärinteiden ja sisämaan varjopaikkojen välillä voi olla viisitoista astetta. Mäkiin mielivä ottaa mukaan lämmintä vaatetta eikä unohda ajohanskoja. Vilusta kärsivät voivat koittaa pysytellä rannikon puoleisilla aurinkoisilla etelärinteillä – esimerkiksi Col de Vencen tai Col de la Madonen tapaisilla reiteillä.

Oman pyörän ottaminen mukaan saattaa etenkin vaihtolennoilla tulla kalliiksi, ja pyörän vuokraaminen on Nizzassa huomattavasti kalliimpaa kuin esimerkiksi Mallorcalla, jossa pyöräturismi on merkittävän laajaa. Kuiturunkoisen hyvän maantiepyörän vuokrasta saa pulittaa viitisenkymppiä päivältä. Viikoksi pyörän saa 250 eurolla. Vuokrauksia kannattaa kysyä vaikkapa Matti Lehikoisenkin tallikaverina alamäkiajoa kisanneen – ja englantia hyvin puhuvan – Julian Camellinin kaupasta Beaulieu sur Merissä (www.cyclescamellini.fr) tai Spoc-urheiluliikkeestä (www.spoc.fr) vain kivenheiton päässä Nizzan lentokentästä.

Täysimittaista talvikauden treenireissua varten Mallorcaa on vaikea haastaa. Nizza sopii matkaseurueelle, joka haluaa yhdistää pyörämatkaan ranta- ja kaupunkilomaa, shoppailua ja laskettelua – nousumetreistä tinkimättä.

16229102482_875daf274a_k

1 kommentti

  • Ihan pakko on tässä kompata kirjoittajaa ja antaa kehuja Julien Camellinille (http://www.cyclescamellini.com/) fillarinvuokrauksesta. Olin reissussa kolmen ajopäivän verran hieman kauempana Nizzasta, mutta Julien toi fillarin hotellille ja takaisin täsmällisesti sovittuina aikoina. Samoin hän oli etukäteen säätänyt fillarin omille mitoilleni sopivaksi fittingtulosten perusteella. Suosittelen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>