kesäkuu 11, 2016

Pyörän viikko: Taktiikkaa vai toimeliaisuutta?

Nikin kirjoittama Pyörän viikko seuraa kotimaisen maantiekisakarusellin pyörteitä. Palstan ilmestymistiheys on noin joka toinen viikko.

Rosendahl GP: Asettakaa panoksenne

Mielestäni Rosendahl GP:tä voi verrata rulettiin, jossa hyvällä mäennousukyvyllä saa paikan pelipöydästä, mutta sen jälkeen loppu on aika pitkälti tuurin varassa. Normaaliin rulettiin verrattuna erona on tosin se, että oikeasti kovilla kuskeilla on aivan eri määrä pelimerkkejä käytettävänään kuin meillä muilla. Aivan eri lukunsa ovat tietenkin joukkueet kuten TWD-Länken, jotka tuovat pöytään kourallisen kuskeja, joista kaikilla on enemmän pelimerkkejä kuin vastustajilla.

Oma taktiikkani oli asettaa panokseni aikaisen hatkan puolesta tarkoituksena säästellä alku ja iskeä mukaan sopivaan porukkaan noin pari kierrosta ennen kisan puoliväliä. Ajatus oli, että vaikka hatka ei kestäisi loppuun, niin saisipahan edes yrittää taistella välikirin voitosta. Parempi sekin kuin ei mitään yksinäiselle soturille ilman joukkuetta. Loput tiimistä olivat voittamassa Giro d’Espoota.

Irtiotto kisan alkupuoliskolla. Kuva: Jari Birling

Niinhän siinä sitten kävi, että ennen kisan puoliväliä olin ollut mukana jo useammassa eri iskussa ja irtiotossa, joista viimeisin tuli kiinni juuri kirikierroksen alkaessa. Tässä vaiheessa järkevämpi kuski olisi ottanut aikalisän ja säästellyt jäljellä olevat voimat aivan kisan loppuun. En ole näissä tilanteissa aina loogisesti terävimmilläni ja ajattelin varmaan heittää loputkin pelimerkit satunnaisesti rulettipöytää kohden toivoen jotain hyvää seuraavan. Joku voi oikeutetusti kutsua ajoani sarjaksi ”imagonyppäisyjä”, mutta itse kuvailisin taistelutahdon vievän välillä voiton järjestä.

Aktiivista ajoa, kovaa taistelua vai turhaa rykimistä? Kuva: Jari Birling

Viimeisen kierroksen pian alkaessa tilanne oli gruppo compattoOma jalkani tuntui vielä kohtuullisen hyvältä, mutta kun Samuel Pökälä ja Juha Kangaskokko iskivät maaliviivan tuntumassa, yritin lähteä mukaan ja tuhlasin loputkin tulitikkuni välissä rimpuillen. Rosendahlin ruletti ei aina ole armollinen edes hallitsevalle suomenmestarille ja M30-sarjan mestarille: ylämäkeen tultaessa kaksikko Pökälä & Kangaskokko tuli kiinni niin että heilahti. Itse olin tässä vaiheessa aivan paistunut ja valuin käytännössä koko pääjoukon läpi mäen aikana.

GIF-Chebicin Tommi Martikainen veti Hännisen ja Vtiurinin hatkan käytännössä yksin kiinni yhden kierroksen aikana. Meno oli hurjaa. Kuva: Jari Birling

Lopputuloksissa olin sijalla 24. Esimerkkinä siitä, kuinka toisilla riittää pelimerkkejä enempään, voidaan pitää voittajakaksikko Anton Vtiurinia ja Jaakko Hännistäjotka vastasivat kilpailun merkittävimmästä irtiotosta, mutta silti sijoittuivat kärkeen pääjoukon loppukirissä.

Tulokset ja Strava.

Tavastia 3 Days: Temponoviisi kokonaiskilpailusta kamppailemassa

Ensimmäistä kertaa eliteurallani ajattelin lähteä tosissaan ajamaan etappikisan kokonaiskilpailun sijoituksesta antamatta muille tasoitusta. Alla oli directeur sportif Teemu Ramstedtin Giant Trinity -aika-ajopyörä, johon olin ottanut kilpailua edeltävällä viikolla tuntumaa Pepen tempossa. Pepen kello pysähtyi aikaan 13:27, joka oli mielestäni lupaava aika ottaen huomioon, että olin ottanut tuntumaa pyörään jopa kahdeksan kilometriä, enkä ollut ikinä aikaisemmin ajanut tempopyörällä.

Pepen tempossa minulla ei ollut vielä tempokypärää ja -haalaria. Kuva: Jari Birling

Etappikilpailu alkoi perjantai-iltana Riihimäen keskustan liepeillä ajetulla korttelireitillä. Reitti oli varsin mukava, vaikka siihen sisältynyt nousu ei ollutkaan aivan yhtä makoisa kuin edellisvuoden AHH-etappien korttelireitillä Sveitsin maauimalan kiepillä. Kaikki korkeuserot ovat silti plussaa.

Jyrkkää ylämäkeä korttelissa. Kuva: Jari Birling

Lähdin ajamaan korttelietappia mahdollisimman konservatiivisella taktiikalla. Tarkoitukseni oli välttää kaikki mahdolliset haaverit ja tulla pääjoukossa maaliin mahdollisimman pienellä vaivalla, mutta yhden iskun sallin kuitenkin itselleni: Kilpailun loppupuolella iskin ylämäessä irti ja yritin sillata Johan Nordlundin ja Aleksi Hännisen lupaavan näköiseen välihatkaan mukaan, mutten saanut kurottua eroa kiinni.

Loppupeleissä TWD-Länken putsasi pöydän jo aikaisin lähteneellä hatkalla, mikä asetti kilpailun asetelmat vahvasti heille suotuisiksi.

Etapin tulokset ja Strava.

Tarkoitukseni oli ajaa lauantain aloittavalla aika-ajoetapilla erittäin vahva tulos, mikä olisi nostanut minut tukevasti top 10 -sijoituksille, mutta pyörä – tai ehkä pikemminkin kuski – ei kulkenut niin kuin piti. Nukuin perjantain ja lauantain välisen yön todella huonosti, eikä elimistö ollut lainkaan valmiina repimään kymppitempossa samanlaisia sykkeitä irti kuin keskiviikon kenraaliharjoituksessa.

Heidi ja Esko Lahti olivat erittäin reiluja ja lainasivat Heidin tempokypärää ja Eskon CCH:n tempohaalaria, reitti oli erittäin nopea ja helppo ajaa, mutta koneesta ei vain irronnut kierroksia. Keskisykkeeni jäi 169 lyöntiin minuutissa, kun minun pitäisi pystyä ajamaan kymppitempo noin 180-sykkeellä. Lopputuloksena oli melko huono 16. sija tempossa.

Etapin tulokset ja Strava.

Pyörä, haalari ja kypärä viimeisen päälle. Kuski jätti toivomisen varaa. Kuva: Jari Birling

Lauantain 100 kilometriä pitkästä maantie-etapista ei ole liiemmin sanottavaa. Reitti oli aivan liian helppo, TWD:n kontrolloima pääjoukko piti etapin keskinopeuden 43 km/h:ssa eikä yhtäkään hatkaa päästetty pois näkyvistä. Itse yritin parikin kertaa, kerran Ville Kantolan kanssa ja kerran yksinäni. Mikään ei kuitenkaan pysynyt irti ja TWD:n Roope Nurmi vei etapin nimiinsä kirissä.

Etapin tulokset ja Strava.

Olli Koski ajoi seuranani maantie-etapit lauantaina ja sunnuntaina. Kuva: Jari Birling

Sunnuntaina oli vuorossa kilpailun päätösetappi, joka edellisvuoden AHH-ajojen tapaan oli pitkä ja sisälsi hiekkatiepätkän kilpailun lopussa ajettavilla päätöskierroksilla. Kahtena edellisenä vuotena olen AHH-ajoissa onnistunut olemaan mukana voittavassa hatkassa päätösetapilla, mutta nyt asetelma ei ollut suotuisa. TWD-Länken kontrolloi joukkoa, muttei itse halunnut irtiottoihin juuri mukaan.

Tämä ei tietenkään estänyt minua yrittämästä ja onnistuimme pysymään pääjoukosta karussa suurin piirtein tunnin ajan kilpailun toisella neljänneksellä. Hatkassa olivat mukana lisäkseni CCT:n Lasse Huovilainen, Racebike-Focuksen Jani Hujanen, IK-32:n Keijo Hirvonen ja GIF-Chebicin Peter Mattson. Mattsonin kanssa tunnuimme olevan irtioton vahvimmat, joten houkuttelin häntä vielä jatkamaan kanssani kahdestaan siinä vaiheessa, kun pääjoukko jo hengitti niskaamme. Lopulta pääjoukko nielaisi myös meidät.

Kisan loppupuoliskosta mieleeni ei ole painunut muita suurempia kohokohtia kuin Ollin työntäminen selästä hänen helpottaessaan rakkopainetta ja lopun erittäin makoisa hiekkatiepätkä. TWD korjasi taas potin loppukirissä vieden nimiinsä myös kokonaiskilpailun kolmoisvoiton Pökälä etunenässä. Oma kokonaissijoitus oli loppupeleissä 13.

Etapin tulokset, kokonaistulokset ja Strava.

Peloton halkoo maalaismaisemaa hiekkatiellä. Kuva: Jari Birling

Bianchi-cup Ahvenisto: Videotunnelmat

Kimmo Kananen karkaa jo alkumatkasta ja ajaa yksin maaliin asti.

Kolme kierrosta ennen maalia Kimmolla on turvallinen johto ja yritän omaa iskua, joka tulee kiinni kierroksen päästä.

Pääjoukon loppukiri ja puuskutusta maalissa.

Tulokset ja Strava.

Seuraavaksi kisakaruselli pyörii Porvoossa, jossa IBD Cycling on mukana vaihteeksi vahvalla joukkueella.
Nyt ei ynnä muut -sijat kelpaa! Lue seuraavalla kerralla, kuinka kävi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>