elokuu 27, 2015

Pyörän viikko: Taas kisaillaan

Pyörän viikko palailee pidennetyltä kesälomalta. Jatkossa Niki raportoi aiempaa henkilökohtaisempaan sävyyn siitä, mitä kentällä tapahtuu. Nimestään huolimatta Pyörän viikko tulee ulos jatkossa noin kahden viikon välein.

Kesälomat on takanapäin, ja kisahommiin on otettu hiljaisemman heinäkuun jälkeen uudestaan tuntumaa Bianchi-cupin, Porvoon kuntoajojen ja Pikku-Syötteen ISM-kisojen merkeissä. Lomailu heinäkuussa ei suinkaan tarkoittanut pyöristä erossa oloa, sillä kävimme Hannan kanssa viikon kotimaan pyöräretkellä ja lisäksi Oslossa maantiepyöräilemässä. Näistä reissuista lisää tuonnempana Poljennossa.

Bianchi-cup: maantien aluemestaruus

Elokuun alussa heti kesälomalta paluun jälkeen oli tarkoitus herätellä uinuvia kisajalkoja aina niin kiihkeän Bianchi-cupin maantiekisan merkeissä. Noin tunnin mittainen kisa arki-iltana ja kohtuullisen laadukas osanottajalista tarkoittaa, että rynkytystä on yleensä tiedossa.

Itse en jaksa arki-iltana vääntäytyä kisapaikalle optimoimaan omia menestyksen mahdollisuuksia ja odottamaan täydellistä hetkeä iskulle, vaan otan homman treenin kannalta. Totuushan on, että näistä kisoista voi meikäläisen kunnolla tehdä itselleen joko todella helpon tai erittäin raskaan – lopputulos on hyvin todennäköisesti suurin piirtein sama, jos viivalla on itseä kovempia kuskeja, kuten kyseisenä tiistai-iltana oli. Jälkimmäisellä tavalla käteen jää sentään kehittävä treeni ja lomanjälkeinen herätys jaloille.

Sovimme Pursiaisen Villen kanssa, että tämä hatka lähtee nyt paukusta heti, ja kiihdytinkin alussa suoraan johtoauton perään, kuten olen nähnyt isojen poikien tekevän Eurosportilla. Kärkeen muodostuikin pieni porukka, muttei siitä sen kummempaa tullut. Samaan malliin sitten jatkettiinkin koko kisa aina viimeisen kierroksen soolojoutsenlauluun asti. Eipä tarvinnut olla mukana kolistelemassa, kun viimeiseen mutkaan saatiin vielä kasa aikaiseksi. Kimmohan sen kirin vei, miten muutenkaan.

11864940_10153199656554983_1365769144667467748_o

Kimmo Kananen ja leadout-mies Olli Koski taustalla tuulettavat voittoa. Kuva: Harri Vaskimo.

Porvoon kuntoajot

Satakunnan ajojen siirtyessä kahdella viikolla eteenpäin piti orastavaa kisakuntoa lähteä hiomaan Porvoon kuntoajoihin. Pikku-Syötteen ISM-kisat (eli ikäluokkien suomenmestaruudet) kuitenkin siintivät vain viikon päässä, eikä melkein toiseen päähän Suomea viitsi lähteä vain yksi kisa tauon jälkeen ajettuna.

Porvooseen siis kauniissa elokuun säässä. Osanottajalista oli pienemmälle kuntoajolle tyypillinen: kärkipään kuskeja oli mukana vain kourallinen, ja suurin osa porukasta oli sitten sitä joukonjatketta.

Reilu kymppi köröteltiiin, minkä jälkeen vauhtia lisättiin hetkeksi. Kärjestä irtosi ryhmä, mutta pääjoukko tuli takaisin kiinni melkein heti. Kiihdytin uudestaan ja hupsis – olin yksin irti reilulla erolla. Ajattelin, ettei nyt ihan vielä pitänyt, mutta lähdin silti jauhamaan, ja äkkiä ero kasvoi niin suureksi, ettei takana näkynyt pisimmälläkään peltoaukealla ketään.

Edessäni ajoi liikenteenohjaaja moottoripyörällä Porvoon paikallisesta prätkäkerhosta ja vielä johtoautona toiminut pakettiauto. Moottoripyörästä en tietenkään peesiä saanut – kuski piti huolen etten päässyt imuun asti -, mutta prätkä toimi silti kannustavana porkkanana edessä. Ei parannut laiskotella, sillä ajattelin moottiripyöräilijän tuijottavan nopeusmittariaan ja tietävän koko ajan mitä vauhtia ajoin, mikä oli oiva kannuste.

Parinkymmenen kilometrin soolona ajon jälkeen rupesin näkemään kahden ajajan hahmot kaukana takanani, ja ystävällinen motskarikuski kävi vahvistamassa, että takaa tulee ”Akilles ja joku muu” noin minuutin päässä. Jatkoin vielä vetoa hetken todentaakseni, että he tosiaan saavuttavat minua, ja sitten otin napsun pois vauhdista. Turha pyristellä vastaan täysiä, kiinni ne tulee kuitenkin.

Hetken päästä takaa tulikin Akilleksen Teemu Viholainen ja Racebike-Focuksen Valtteri Härkönen. Veto lähti heti pyörimään sen suuremmitta puheitta kolmistaan. Valtteri veti aivan sairaan kovaa varsinkin mäet, ja itse jouduin alussa pitämään vähän iisimpää tahtia, että sain hieman palautua. Oli hauska huomata, että kuin yhteisestä päätöksestä vetovuoron mitaksi muodostoi tasan puoli kilometria – Teemu ja Valtteri varmaan itsekin mittailivat samalla lailla omia vuorojaan.

Loppua kohti Teemun veto alkoi hiipua, ja Valtteri koitti iskeä ylämäkeen, kun reilu 10 kilometriä oli matkaa jäljellä. Teemuhan otti tämän merkkinä, että enää ei tipu vetovuoroja, muttei myöskään osoittanut vaikeuksia vastata Valtterin seuraaviin iskuihin. Itse koitin säästellä loppukiriin, sillä ajattelin, että jos Teemu on todella niin väsähtänyt kuin antaa ymmärtää, minulla olisi paremmat mahdollisuudet häntä vastaan kirissä kuin yrittää tiputtaa molemmat ennen loppua. Valtterin tiesin voittavani kirissä.

No, loppujen lopuksi kävi selväksi, että kirimies on kirimies vaikka jalat vähän kramppaisivatkin, ja Teemu pesi meidät kaksi kirissä selvästi. Kisasta jäi silti hyvä mieli ja mukava treeni käteen. Ennätyksiä meni rikki myös keskiwattien suhteen noin välillä 30min – 2h 45min. Harvemmin tosin tulee tehtyä yli puolta tuntia kestäviä maksimivetoja.

_full

Teemu Viholainen kiri selvään voittoon. Kuva: Päivi Mäkinen

Ikäluokkien SM-kisat Pikku-Syötteellä

Eipä ole aikaisemmin tullut matkattua Oulun pohjoispuolelle kisareissuilla, mutta nyt ennakolta mäkiseksi mainostettu kisareitti sai vaa’an kallistumaan lähtemisen kannalle. Päätöksessä auttoi toki myös se, että CCH tulee erittäin joviaalisti vastaan sekä matka- että majoituskustannuksissa, kun kyseessä on arvokisat. Lisäksi Javatrans lainasi ystävällisesti kulkupelin matkalle, joten kulut jäivät varsin siedettäviksi. Vielä, kun työnantaja taipui antamaan perjantain vapaaksi, pääsi kolmen miehen retkueemme matkaan jo aikaisin perjantai-aamulla.

Matka sujui leppoisasti ajovuoroa välillä vaihtaen ja saavuimme perille hyvissä ajoin alkuillasta. Ehdimme vielä pienelle tutustumislenkille Syötteen maisemiin ja loppunousuun tutustuessa iskin sen enempää yrittämättä wattienkat reilun kahden minuutin ajalle. Fiilis sunnuntain kisasta oli siis positiivinen.

poroTässä vaiheessa etelän mies tajuaa tulleensa kauas kotoa. Miksi poroparalla on Livestrong-ranneke kaulassa, sitä en tiedä.

Lauantaina oli kuitenkin ensin vuorossa aika-ajo, johon en ottanut osaa, mutta tein itseni hyödylliseksi roudaamalla Villen varakiekkoja hänen perässään. Ajoa oli todella hauska seurata, kun pitkillä suorilla näki monta minuutin välein lähtenyttä kuskia omien suoritustensa parissa ja lisäksi edestakainen reitti toi kuskeja jatkuvana virtana myös vastaan. Ville ajoi tasasen hyvän temmon, vaikkei itse ollukaan suoritukseen tyytyväinen.

Itse sain kovan härdellin aikaiseksi auton ohjaamossa, kun kojelaudalla ollut Garmin tippui auton johtosyövereihin lokerikossa olleesta avoimesta reiästä. Paniikki oli valtava, kun mietin, saanko mokomaa sunnuntain yhteislähtöä varten ulos kojelaudan sisästä. Onneksi sain.

kiekot

Vaatimattomat varakiekot.

Sunnuntaille M30-yhteislähtöön kisataktiikkani oli selkeä: Tavoite oli päästä kärkiryhmässä mahdollisimman tuoreena loppunousuun ja katsoa, mihin rahkeet riittää. Tykittely oli jätettävä siten minimiin, ylämäissä sai tasaisesti hanaa kääntää, kun pelattiin omilla vahvuuksilla. Onnistuinkin välttämään hatkoihin joutumisen viimeistä kierrosta lukuunottamatta, jolloin meitä irtosi kuuden miehen ryhmä reitin pitkässä loivassa ylämäessä. Suoralla tiellä ja nopeissa alamäissä emme kuitenkaan onnistuneet pitämään suurempaa pääjoukkoa takana, joten taistelu voitosta näytti odottavan itseään loppunousuun.

Loppunousun alussa pääjoukko lakaisi edeltään viimeiset yksinäiset yrittäjät ja viimeiselle jyrkemmälle kilometrille tulimme enemmän tai vähemmän yhtenä ryhmänä. Juuri aikaisemmin kiinniajettu seurakaverini Janne Nurminen teki vielä viimeisen urotyönsä ja nosti ryhmän vauhdin niin kovaksi, että vedon loputtua kärjessä oli vain seitsemän miehen porukka. Olin keulalla vielä 200 metriä ennen maalia, kun OTC:n Juha Kangaskokko avasi kirin penkistä julmetusti runtaten.

Kuten on aikaisemmin tällä kaudella tullut monesti todettua, on minulla ollut taagi aivan totaalisen kateissa siinä vaiheessa, kun ”jälkipolttimet” pitäisi aktivoida. Jäin kirissä aivan seisomaan. Typeryyksissäni napsautin vielä yhden pykälän isomman vaihteen putkelle noustessani loppunousun jyrkimmän osuuden alkaessa juuri samaan aikaan. Kammellehan siinä tietenkin jäätin kitumaan. Lopputulos seitsemäs, kärkiryhmän viimeinen loppukirissä. Kauden ainoa ”ei totaalisen surkea” loppukiri tuli ajettua AHH-ajojen sunnuntain etapilla pitkän hatkan ja hiekkatierallien päätteeksi, kun muidenkin kirijalka oli riittävän pehmeä.

 

20150815_162643

Loppunousun profiili. Huhu kertoo, että ”oikeat” SM-kisat saatetaan järjestää 2017 aivan naapurissa Iso-Syötteellä. Toivottavasti maali viedään huipulle, 2,4 km @ 7.7 % nousun päälle.

Kilpailun järjestäjät varoittelivat ennakkoon, että poronhoitoalueella kun ollaan, niin elukoita saattaa olla tiellä parkissa. Etuauto tietenkin tekee parhaansa hätistääkseen porot pois tieltä, mutta yksi pienoinen tilanne meinasi silti syntyä kovavauhtisessa laskussa, kun porokaksikko ilmestyi näkyviin. Etuauto sai ohjattua toisen poron vasemmalle metsään, mutta komeasarvinen uros lähti löntystelemään tien poikki ja syöksymme kovaa vauhtia otusta kohti. Olin kärjen tuntumassa ja takaa kuului vinkki: ”Haukkukaa kuin koirat!” Itse ainakin aloin tehdä työtä käskettyä, ja pian elukka oli löytänyt tiensä metsän puolelle.

Jälkeenpäin hieman nauratti ajatus 60 km/h paahtavasta koiralaumasta pyörillä. Tietääkseni porokolareilta vältyttiin yhteislähdössä, mutta aika-ajossa oli tapahtunut yksi törmäys, josta en tosin ole kuullut sen enempää.

Tätä kirjoittaessani on kisailtu jo Satakunnan ajoissa sekä JäPy:n Bianchi-cupissa aina niin mukavalla reitillä. Lisäksi tulevana viikonloppuna ajetaan ainakin oman maantiekauteni viimeinen koitos, eli Tour de Helsinki. Mieleni tekeekin hieman reflektoida mennyttä kautta ja sitä, miten jatkaa tästä eteenpäin vuodelle 2016. Tämä kaikki seuraavassa Pyörän viikossa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>