toukokuu 5, 2016

Pyörän viikko: Kauniissa kevätsäässä

Nikin kirjoittama Pyörän viikko palaa talviteloiltaan. Hyppää mukaan seuraamaan kotimaisen maantiekisakarusellin pyörteitä. Palstan ilmestymistiheys on noin joka toinen viikko.

Lattomeriajo – kauden perinteikäs ensipuraisu

Mallorcan leirin päättymisestä oli ehtinyt kulua vasta pari päivää, joten Lattomeriajoja edeltävänä päivänä jalat tuntuivat vielä tukkoisilta. Sunnuntain sääennusteen varmistuessa ankean puoleiseksi odotukseni kisaa kohtden kuitenkin kirkastuivat: Tiedän pystyväni huonossa säässä verrattain hyviin suorituksiin, kun monet muut tuntuvat demoralisoituvan kurjalla ilmalla, varsinkin kisan loppua kohti.

Uuden tiimini IBD Cyclingin ajopaita ensimmäistä ja viimeistä kertaa puhtaan valkoisena lähtöviivalla. Kuva: Jari Birling.

Kahden miehen vahvuisen IBD Cyclingin elitejoukkueen taktiikkana oli, että minä yritin mukaan lähestulkoon kaikkeen, mikä pääjoukosta irtosi, koska halusin saada kovan kisan jalkoihini – ja olen alkanut hyväksyä totuuden kirilahjoistani. Anssin taktiikkana oli selvitä ensimmäinen elitelähtö porukan mukana maaliin asti.

Alkuhatka pääsi kuitenkin taas karkaamaan jotenkin, ja alan tulla siihen tulokseen, että Kantolan Villen takarengasta tuijottamalla olisi parhaat mahdollisuudet päästä niihin mukaan. Kolmen kovan tempomiehen voimin jyskyttänyt porukka (Kantola, Pökälä ja Mattson) ei ikinä tullut kiinni, mutta enemmän harmittaa kisan loppupuolella irronnut seitsemikko.

Olin aivan oikeilla paikoilla ja siltaamassa mukaan JurVon Topparin peesissä, mutta kun Jaakko pyysi vetoapua, ei ollut mitään, mistä antaa. Olin tykitellyt jalat aivan tyhjiksi hetkeä aikasemmin. Tätä ei Jaakko pahemmin arvostanut, vaan lepäsi hetken ja ampaisi sitten soolosiltaansa sellaisella päättäväisyydellä, ettei kenelläkään pääjoukosta ollut mitään sanottavaa.

Kärkisijat menivät, mutta pääjoukossa rullaillessa tuli niin kylmä, että heitin puolivillaisia sooloyrityksiä lämpimikseni, kunnes pääjoukko tuntui kyllästyvän niiden kiinniajoon. CCT:n tuore vahvistus Eero Mäenpää odotti jo edellä, joten pääsimme jauhamaan mukavasti duettona viimeiset 20 kilometriä maaliin. Viimeisellä kilometrillä tienposkesta mukaan liittyi vielä rengasrikon hatkassa kärsinyt KPH:n Anders Bäckman, jonka peesiin liimauduin hetkeksi ja kuittasin kirillä viivalle. Saattoi olla hieman noloa taistella näin sijasta kymmenen, mutta olen päättänyt, että kaikista sijoituksista ajetaan niin kauan, kun vaaratilanteita ei turhaan synny.

Tulokset ja Strava.

Entinen valkoinen ajopaita. Testattuna on: Kloriitti, Vanish Oxyaction sekä erilaiset liuotus- ja hankaustekniikat. Olisiko vinkkejä? Kuva: Jari Birling.

Simo K:n muistoajo – tutustuminen turkulaiseen tienpintaan

Turussa jatkettiin yhtä kurjassa säässä kuin mihin Ulvilassa jäätiin. SK-muistoajon reitillä huono sää ei tee edes kilpailusta juuri sen mielenkiintoisempaa tai haastavampaa, lähinnä vain kurjempaa. 18 kertaa suoritettu minuutin mäki-intervalli pitää kuskit lämpöisenä eikä reitti ole kovin tekninen, mikä aiheuttaisi haasteita märällä.

Olin kärsinyt vatsavaivoista alustavan viikon, eikä torstaina suoritettu valmisteleva harjoitus luvannut mitään hyvää. Kisan alkaessa tuntemukset olivat kuitenkin erittäin hyvät ja lähdin suorittamaan valitsemaani konservatiivista kisataktiikkaa luottavaisin mielin.

Sportsbalm Hot Muscle Balm -linimentti: Ota henkinen etumatka vastustajiisi jo lähtöviivalla. Kuva: Jari Birling.

Aikasempina vuosina Hirvensalossa olen ollut liian innokas Toijaistenmäessä. Kesti näköjään muutama vuotta tajuta fakta, että vaikka pystyisit ohittamaan puoli pelotonia ylämäessä, joudut kyllä maksamaan lopussa hintaa, jos teet sen noin 18 kertaa kisassa. Tänä vuonna tyydyin vain säilyttämään paikkani pääjoukon kärkipuolella mäessä ja reagoin vain oikeasti vaarallisen näköisiin iskuihin. SK-muistoajojen reitillä on yllin kyllin helpompiakin paikkoja position paranteluun kuin ylämäessä selkiä napsimalla.

Taktiikka kuitenkin meni uusiksi noin 12 kilometriä ennen maalia. Alasuoralla olin pääjoukon oikeassa reunassa ja porukan liikehdinnän myötä eturenkaani tipahti aslfaltilta pientareelle. Kynnystä oli sen verran, ettei eturengas noussut takaisin tielle. Ennen kuin ehdin tajuta mitä tapahtuu, olin jo kaatumassa vasemmalle kyljelleni porukan keskelle. Pari tyyppiä tuli niskaan, NCK:n Kenneth Backlund kai ensimmäisenä, mutta minulle tai pyörälle ei käynyt juuri mitään. Kennethin takakiekko jyrättiin kasassa säpäleiksi. En kuitenkaan itse olisi voinut tehdä mitään kasan välttämiseksi. Mielestäni tienhoitaja voisi tasoittaa pahimmat kynnykset aslfaltin reunasta, sikäli kun reitti on vain neljä kilometriä pitkä.

Hiekka silmissä aiheuttaa siristelyä. Kuva: Jari Birling.

Datoista voi lukea, että mittarini oli pysähdyksissä vain 15 sekuntia, minkä jälkeen olin taas pyörän päällä jahtaamassa pääjoukon häntää. Ohitin heti ylämäessä huoltoautoja ja pääjoukosta aikasemmin tippuneita, mutta sitten autot kiihdyttivät ohitseni tasaisella ja alamäkiosuudella. Reilun kilometrin mittaisella alasuoralla onnistuin luovimaan huolto- ja tuomariautojen välistä niin, että saavutin pääjoukon hännän juuri Toijaistenmäen alla. Pikku hapoissa mäki ylös ja toteamus, että kisaa on jäljellä kaksi neljän kilometrin mittaista kierrosta ja voittava kaksikko Halme ja Kaislavuo on jo karannut.

Yksi kierros meni toipuessa ja viimeisellä kierroksella yritin parannella asemiani ennen kuin saavuimme Toijaistenmäkeen viimeistä kertaa. Jouduin tulemaan mäkeen aivan liian perältä ja datoista näkee, että jouduin jopa lopettamaan polkemisen ruuhkan takia ja himmaamaan pariin otteseen. Mäen päällä reitti maaliviivalle aukeni ja onnistuin puristamaan sijalle 11. Paljon parempaankin olisi ollut rahkeita, mutta minkä näille voi.

Selitys käynnissä: ”Näin mää sitten kaatusin vasemmalle”. Kuva: Jari Birling.

Tulokset ja Strava.

TS-Kortteliajot – pahnan pohjimmainen ponnistaa

Toisiin TS-kortteliajoihini minun oli tarkoitus lähteä rohkeampana ja aina pääjoukon ensimmäisessä kolmanneksessa sijoittuneena. Jonkin typerän aivopierun seurauksena minä ja Jan hengailimme kuitenkin vielä parkkipaikalla, kun kuulimme kuulutuksen ”30 sekuntia yleisen luokan lähtöön”. Ihmettelimme, että miten ihmeessä kaikki olivat jo siirtyneet lähtöviivalle ja siirryimme kohtuullisen äkkiä lähtökarsinaan aivan viimeisiksi. Taktiikka oli siis pilalla jo ennen starttia.

Kisasta itsessään ei ole paljon sanottavaa. Missään vaiheessa en ollut vaikeuksissa, mutta sijoituksen paranteluun ei juuri riittänyt rahkeita. Jos suoralla ohitti kolme, niin samat kolme änkivät sitten seuraavassa mutkassa ohi, oli ajolinjani mikä tahansa.

Tiukka keskittyminen ajolinjaan. Kuva: Jari Birling.

Maaliviivalla sijoitus oli 16., joka on varmasti korkein sijani koko kisan aikana. Osittain tämä johtuu parin viimeisen kierroksen kasoista, joiden takia pääsin ohittamaan monta epäonnisempaa kuskia.

Tällä hetkellä minun on hyvin vaikea nähdä, että voisin oikeasti ikinä ajaa korttelikisoissa kilpaa sijoituksista. Kiihdytykset eivät ole ongelma, mutta porukassa luoviminen ja position säilyttäminen ja sen parantelu aiheuttavat suuria vaikeuksia.

Tulokset ja Strava.

Seuraavaan kisaan eli Nurmijärvi GP:hen IBD Cyclingin elitetiimi lähtee aivan erilaisella koostumuksella ja kokemuksella kuin kaudella tähän asti. Tällöin kanssani viivalla ovat Kimmo Kananen, Olli Koski ja Jan Nyholm.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>