heinäkuu 1, 2016

Pyörän viikko: Hyvin kulkee, mutta kulkekoon

Nikin kirjoittama Pyörän viikko seuraa kotimaisen maantiekisakarusellin pyörteitä. Palstan ilmestymistiheys on noin joka toinen viikko.

Porvoon ajot: Kova päivätyö

Porvoon ajoissa olimme taas täydellä IBD Cyclingin elitejoukkueella lähtöviivalla, eli kanssani keskikesän koleassa 11 asteisessa ilmassa hytisivät Jan Nyholm, Olli Koski, Anssi Häkkinen ja Kimmo Kananen.

Miten niin liian isot lasit? Kuva: Jari Birling

Toivoin todella, että kropassa olisi ollut enemmän lämpöä, sillä suurvisiiri Kananen ilmoitti päättäväisesti, että tänään tykitys alkaa samantien ja ratkaiseva hatka irtoaa nopeasti. En tiedä, oliko kyseessä tieto vai itseääntoteuttava profetia, mutta kisaa ajettiin tosissaan aivan alusta asti.

Hermostunutta hihojen nykimistä. Kuva: Ilse C. Holm

25 kilometrin ajon jälkeen työ palkittiin ja onnistuin siltaamaan irtiottoyritykseen, jossa oli TWD-Länkenin Pökälän, Vainionpään ja Juho Hännisen lisäksi mukava kattaus kuskeja muistakin tiimeistä. Meidän Olli onnistui vielä tekemään oman siltansa kuulemma ryhmän viimeisenä, joten tiesin, että tähän kannattaa panostaa.

Sovimme Ollin kanssa nopeasti, että häntä yritettäisiin säästellä loppuun ja minä huolehtisin siitä, että hatka pysyy liikkeellä ja ryhmä kasassa. Tämä sopi minulle enemmän kuin hyvin, vaikka olisinkin toivonut, että Olli olisi säästellyt itseään vielä enemmänkin. Irtiotossa tiimikaverin puolesta ajaminen on yksi mieluisimmista tilanteista itselleni pyöräilyssä: Saan ajaa irtiottoryhmässä, toimia tiimikaverin hyväksi ja osittain siirtää menestymisen paineet jonkun toisen harteille.

Välien kiinniajamista maalimäessä. Kuva: Ilse C. Holm

Noin 125 kilometriä pitkä matkani hatkaryhmän kanssa sisälsi rauhallisempia ja hektisempiä vaiheita: välillä meinasimme Ollin ja KPH:n Aimo Pyykkösen kanssa tosissaan tippua ryhmästä Kerkkoon mäen jälkeisellä osuudella, välillä taas ryhmä toimi täydessä yhteisymmärryksessä. Kolmen ja puolen tunnin ajon jälkeen matkan rasitus alkoi todella tuntua, mutta säästelemisen sijaan puristin vielä viimeisetkin voimani vetovuoroihin, kun ajoimme takaa soolohatkaan karannutta Hännistä.

Pahamaineinen Kerkkoon mäki. Kuva: Jari Birling

150 kilometrin kohdalla noutaja sitten tuli. Livestriimistä jälkikäteen katseltuna näytti siltä, että GIF-Chebicin Tommi Martikainen teki pohjustuksen ja saman tiimin Lauri Seppä iski maalimäkeen ryhmän keulilta. Allekirjoittanut kitui vielä alempana mäessä kaikkensa antaneena ja se oli siinä.

Viimeiset 25 kilometriä nautiskelinkin kaupunkikierroksista ensin yksinäni ja sitten Akilleksen konkarin Esa Skytän kanssa, joka ystävällisesti tarjosi vetoapua loppumatkalla. Joonas Henttalan ryhmä ja yksi toinenkin ryhmä humahtivat ohi, mutta jaloista ei irronnut enää watin wattia enempää kuin mitä noin 30 km/t etenemiseen vaadittiin. Kuulin, että pääjoukko oli otettu pois radalta, joten toivoin vain, että saan ajaa kierrokset loppuun – ja toiveeni täyttyi.

Hieno kisa ja voin olla tyytyväinen suoritukseeni. Tein tiimin eteen kaiken, minkä pystyin, enkä jättänyt mitään tankkiin jäljelle.

Tulokset ja Strava.

Klaukkalan ympäriajo: Hienon tapahtuman ensiaskeleet

Ensimmäiseksi pieni mainospuhe: Klaukkalan ympäriajo on hyvin järjestetty tapahtuma, jossa on erinomainen reitti ja loistava liikenteenohjaus. Ajolla on mahdollisuudet kasvaa paljon isommaksi tapahtumaksi, kun vaan Etelä-Suomen kuntoajoyleisö löytäisi tapahtumaan ensi vuonna.

Itse ajosta en nyt jaksa ruveta enempää paukuttelemaan henkseleitä. Yritin ennen lähtöä sanella taktiikkanuotit, joilla olisimme saaneet IBD Cyclingin kolmoishatkan aikaiseksi heti alussa. Käytännössä kävi kuitenkin niin, että UP:n Teemu Salovaara lisäsi loivaan sivutuuliseen ylämäkeen hieman vauhtia ja minä jatkoin vetoa. Hetken päästä olinkin puolivahingossa yksin irti ja odottelin hetken pintakaasulla, jos joku tulisi mukaan. Ketään ei hetkeen irronnut pääjoukosta, joten lähdin sitten yksin tempomaan loppua reilua 80 kilometriä.

Sainpa sentään ajaa henkilökohtaiset kahden tunnin wattiennätykset 300 watin paremmalle puolelle. Loppupeleissä tyhjensimme kuitenkin palkintopöydän. Minä ensimmäisenä, Mikko Kauppi toisena ja Jan Nyholm kolmantena.

Sykkeet yllättävän korkeat. Aamu tuntui kolealta ja ylipukeuduin pahasti, mikä saattaa olla syynä.

Iloiset palkitut veijarit. Kuva: Jari Birling

Strava.

Bianchi-cup Kuusijärvi: Iloinen yllätys

Lähdin tiistaiseen Bianchi-cupin osakilpailuun vähäisin odotuksin: Jalat tuntuivat raskailta ja laiskoilta ja ennen lähtöä syödyt maissihiutaleet kauramaidolla aiheuttivat kivuliasta hiilaripöhöä. Pyörittelin reilun kierroksen reitillä apaattisena ja ajoin kerran Kuninkaanmäen kovempaa toivoen jalkoen avautuvan.

Kisan alkaessa jalatkin aukesivat. Kaikki tiimistä, ja varsinkin Olli, olivat alusta alkaen todella aktiivisia, ja kolmannella kierroksella juuri Kuninkaanmäen alla Bliz-Meridan Hiski Kanerva lähti lirulla etumaastoon ja ajettelin iskeä perään. TWD-Länkenin Roope Nurmi siltasi kirimiehen potkulla mukaan. Ajoimme mäen rivakkaasti ja olimme irti.

”Olispa mullakin tollanen Giant Propel.” Kuva: Maija Koskinen

Vetomme pyöri hyvin kaikki seitsemän kierrosta ja saimme parhaimmillaan noin minuutin eron tehtyä pääjoukkoon, joka lopussa kutisti välin puoleen minuuttiin. Alusta alkaen tiesin, että tänään on hyvä jalka. Jouduin vähän jopa toppuuttelemaan vetojani, että ryhmän koheesio pysyi hyvänä, enkä tehnyt liikaa töitä toisiin verrattuna.

Nenähengityksellä Kuninkaanmäessä. Kuva: Maija Koskinen

Hyviä jalkoja olen tosin ennenkin tuhlannut surkeisiin loppuratkaisuihin, mutta tällä kertaa en onnistunut edes loppukiriä mokaamaan. Irrottauduin Hiskistä ja Roopesta heti mäen pohjalta noin 15 sekunnin potkulla, istuin alas ja sitkutin pitäen eron suurin piirtein samana loppujyrkkään asti. Loppujyrkässä Roope pääsi melkein takarenkaaseeni kiinni, mutta loppusuoran rutistukseen sain vielä kaivettua voimia (ja komean irvistyksen).

Tuuletuksen sijaan tuuppasin pyörää viivaa kohti, koska oletin Roopen olevan aivan rinnallani. Vaikka kyseessä olikin vain Bianchi-cupin kisa, oli tämä silti yksi kauden valonpilkahduksia itselleni, että pystyy tälläisiäkin kavereita vastaan voittamaan joskus.

Irvistystä ennen maalivivaa ja todella lähelle päässyt Roope Nurmi. Kuva: Maija Koskinen

 

Video loppukiristä: Directeur sportif Teemu Ramstedt. Sinipaitainen pyöräilijä tien reunassa on kierroksella jäänyt.

Tulokset ja Strava.

Tulevana lauantaina 2.7. ja sunnuntaina 3.7. ajetaan maantiepyöräilyn yhteislähtöjen SM-titteleistä Turun Kakskerrassa. Voi olla, ettei voittoputki yllä enää kolmen kisan mittaiseksi, mutta omaa parasta lähdetään taas antamaan.

2 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>