toukokuu 20, 2016

Pyörän viikko: Hatkanhakuinen kisaputki

Nikin kirjoittama Pyörän viikko seuraa kotimaisen maantiekisakarusellin pyörteitä. Palstan ilmestymistiheys on noin joka toinen viikko.

Nurmijärvi – tiiminä tekemistä

Alkukauden surkeaan säähän ja melko yksinäiseen rimpuiluun verrattuna Nurmijärvi GP tarjosi miellyttävää vaihtelua. IBD Cycling oli saapunut kisapaikalle koko elitetiimin voimin, eli paikalla olivat allekirjoittaneen lisäksi Anssi Häkkinen, Jan Nyholm, Olli Koski ja itse suurvisiiri Kimmo Kananen. Aurinko paistoi, Giant-teltta oli viritetty, retkituoleissa oli mukava rötköttää ja Bikeplanetin sponsoroimat Giantit olivat komeassa rivissä näytillä. Näytimme aivan oikealta tiimiltä ensimmäistä kertaa tällä kaudella.

Tallipäällikköä myöten ihan oikean pyöräilytiimin näköinen porukka. Kuva: Jari Birling.

Tiiminä meidän oli tarkoitus ajaakin, ja alkusuunnitelmien mukaan minun oli tarkoitus säästellä voimiani myöhempänä ajankohtana lähtevää irtiottoa varten. Hatkayrityksiä oli kuitenkin alusta asti niin runsain mitoin, ettei meidän miehiä riittänyt jokaiseen mukaan vaikka sekä Jan, Kimmo että Olli yrittivät parhaansa. En siis itsekään malttanut vain piileskellä pääjoukossa, vaikka se taktiikkaan olisi kuulunutkin.

Missasimmekin useamman vaarallisen ryhmän ja jouduimme käyttämään paljon tiimin voimavaroja takaa-ajoon. Omalla kohdallani yritys kuitenkin palkittiin viimein noin 115 kilometrin ajon jälkeen, kun edessä lähietäisyydellä oli pieni porukka sisältäen Racebike-Focuksen Johan Nordlundin ja Valtteri Härkösen, Akilleksen Joni Kanervan ja Juho Färlinin sekä Kälviän Tarmon Ville Luodon.

Iskin irti pääjoukosta ja sain perääni Akilleksen Aleksi Hännisen, joka hymyillen kieltäytyi vetämästä – olihan heillä jo kaksi miestä irtiotossa. Heti perästä seurasivat kuitenkin väkivahva Jurvan Jaakko Toppari ja Finnfalzin Erik Relanto, ja kun mukaan liittyi vielä KPH:n Anders Bäckman, aavistin, että päivän valinta oli syntynyt. Neljällä vetomiehellä saimmekin yhteistyön toimimaan ja onnistuimme siltaamaan irtioton luokse kohtuullisen lyhyessä ajassa.

Liityttyämme kärkiryhmään oli Akilleksen Kanerva lähtenyt omille teilleen, mutta oli silti näköetäisyydellä alle puolen minuutin päässä. Taktisesti Akilleksella oli kuitenkin pullat hyvin uunissa: mies edellä ja kaksi miestä irtiotossa peesailemassa. Kanervan kiinniajo kesti irtiotolta noin 10-15 kilometriä, joten vaikka matkaa maaliin oli vielä lähes 40 kilometriä, oli Akilles todella vahvoilla.

Porvoon Akilleksen nuori joukkue ajoi erittäin vahvan ja taktisen kisan. Kuva: Jari Birling.

Kytäjän golfkentän reunalla Akilleksen Aleksi Hänninen teki oman ratkaisunsa ja irtosi ryhmästä soolona noin 13 kilometriä ennen maalia. Osittain tämä oli tietenkin Aleksin vahvuutta, mutta osittain taktista etua, sillä hän oli siihen asti päässyt vähemmällä Akilleksen miesylivoiman ansiosta.

Ryhmä organisoitui kiinniajoon lähes heti, mutta sen verran väsyneitä olimme yli 150 kilometrin todella rynkyttävän ajon jälkeen, että Hänninen karkasi lopullisesti. Bäckmankin yritti soolona karkuun, mutta hänet saimme ajettua kiinni. Ryhmän loppukirissä oli siis tarjolla kaksi podiumpaikkaa kolmesta, mutta penkin allehan se itseltäni meni.

Lopputuloksissa jäin sijalle kahdeksan, mikä on pakko laskea pettymykseksi. Tiimi teki paljon töitä saadakseen yhden miehen irtiottoon, kun taas Kanasen mahdollisuudet puhtaassa massakirissä olisivat olleet erinomaiset.

Tältä näyttää, kun kisasta jää paljon hampaankoloon. Kuva: Jari Birling.

Tulokset ja Strava.

Vauhkiksen muistoajot – #periksienanna

Kirpeän raikkaassa torstai-illassa kokoonnuimme Tikkurilan jäähallin pihalle muistamaan Marko Vauhkosen työtä pyöräilyn eteen. Lisätietoja tapahtumasta voi lukea Fincyclingin sivuilta. Kyseiseltä sivulta selviää myös, miten voi halutessaan osallistua leukemiatutkimuksen ja nuorten kilpapyöräilyn tukemiseen.

14 kuvassa ja Benita kameran takana.

Seutulan kierros – hieno reitti ei kiinnosta elitekuskeja

Naisten etappiajon yhteydessä ajettu Seutulan kierros oli tälle vuodelle nostettu virallisen kilpailun statukselle sisältäen omat lähtönsä elitelle sekä kategorioille kaksi ja kolme (jatkossa Kat 2 ja Kat 3). Ongelmaksi muodostui, että sää oli totaalisen surkea viime vuoden tapaan ja eliteen ilmoittautuneita oli lähtökohtaisestikin alle 20 kappaletta.

123 kilometrin matka pienellä porukalla rankkasateessa oli aiheuttaa elitekuskien massasiirtymisen lyhyempään ja runsasväkisempään Kat 2 -lähtöön. Järjestäjät tekivätkin kuitenkin hyvän päätöksen ja yhdistivät lähdöt 82 kilometrin matkalle.

Märkää riitti viime vuoden tapaan. Kuva: Matti Ouvinen

Seutulan kisalla on suuri potentiaali kasvaa suosituksi tapahtumaksi. Reitti on mielestäni ehdottomasti yksi parhaista maantiekierroksista koko Suomen maalla. Tapolanmäkeä ja Königstedtin kartanon kiemurtelevaa tietä parempaa iskunpaikkaa ei löydy mistään reitiltä – sen varmasti kaikki 2015 SM-kisat ajaneet tunnustavat. Vielä kun kisa saataisiin paremmin kilpailevan väen tietoisuuteen, niin osallistujia riittäisi varmasti.

Itse kisa alkoi heti hyvällä vauhdinpidolla – niin hyvällä itse asiassa, että kolmen kilometrin ajon jälkeen tiukka vasuri risteyksessä oli aiheuttaa kasan heti. Ehdin tuntea KPH:n Aimo Pyykkösen eturenkaan työnnön takarengastani vasten ennen kuin väistämätön tapahtui, ja Aimo sinkoutui takanani tangentin suuntaisesti kohti pyörätien kanttaria. Kuulemani mukaan miehelle ei onneksi käynyt pahemmin.

Tapolanmäessä porukka sitten meni poikki ilman sen kummempaa iskuttamista ja hatka sinetöityi, kun tuuppasimme Riipiläntielle käännyttyämme ensimmäisen suoran noin 55 km/h -keskinopeudella. Irtioton koostumus oli elitestä neljä kuskia (lisäkseni Finnfalzin Stefani Urmas ja Erik Relanto sekä Akilleksen Joni Kanerva) ja Kat 2:sta kolme, joista Stangan edustaja tosin paistui nopeasti ja tippui Palojoen mäkeen. Kakkosesta mukaan jäivät siis CCH:n ikämiespunkkari Erkko Salonen ja JäPy:n kovaksi tekijäksi osoittautunut Mikael Turunen.

Kanerva tuulettaa, Birling pilkottaa kainalosta. Kuva: Matti Ouvinen

Hatka ajettiin loppukilometreille asti melko sulassa sovussa (mitä nyt Urmas esitteli eksentrisiä ajolinjojaan löytäen itsensä Lahelantien ojasta – kivuten kuitenkin vielä takaisin porukkaan). Viimeisellä kolmella kilometrillä yritin iskeä pariinkin otteeseen, mutta loppukirissä taakseni jäi vain iskuni enimmäkseen kontrannut Urmas. Eliten kolmas sija jäi siis käteen, mutta taas arvokas oppitunti pienen porukan loppuratkaisuista. Ei näitä opi kuin tekemällä.

Pokaali! Viime kerrasta onkin kulunut aikaa.

Tulokset ja Strava.

Keravan kevätpolkaisu – IBD Cycling vahvasti esillä

Keravan kevätpolkaisulla ja IBD Cyclingillä on läheiset välit, ja niinpä osallistuimme tapahtumaan vahvalla panostuksella niin kilpailullisessa kuin kuntoilullisessakin mielessä. Yhteensä IBD Cyclingin väreissä ajavia kuljettajia oli Kevätpolkaisussa 24 kappaletta. Itselleni kerta oli ensimmäinen, muttei varmasti viimeinen.

Lähes koko IBD Cycling -ryhmämme. Kuva: IBD Cycling

Lähtölistoja tutkimalla kävi selväksi, että tapahtuman kilpailullisesta osuudesta tulisi IBD:n ja Racebike-Focuksen välinen mittelö. Taktiikkamme oli tehdä kilpailusta raskas heti alusta alkaen, mikä saattoi yllättää osan samaan aikaan startanneista kuntoilijoista: heti aluksi Lahdentien osuus kaahattiin 44 km/h -keskinopeudella ja iskuttaminen alkoi noin 13 kilometrin ajon jälkeen vastatuulisella tiellä Pornaisia kohti.

Muutaman yrityksen jälkeen sain tehtyä eron pääjoukkoon ja mukaani liittyi Racebike-Focuksen Valtteri Härkönen ja Mäntsälän urheilijoiden Jussi Joensuu. Seuraavaksi porukkaan siltasi meidän Kimmo Kananen ja vain hetkeä myöhemmin vielä IBD:n Mikko Kauppi. Harvemmin pääsee ajamaan hatkaa, jossa on kolme viidestä omasta tiimistä, joten kiitimme ja lähdimme työstämään. Jan Nyholm kävi myös lähellä siltaamista, muttemme uskaltaneet jäädä odottelemaan.

Tilanne oli itse asiassa niin hyvä, että sovimme heti säästävämme Kimmoa täysin joko hatkaporukan väliseen voittokamppailuun tai siltä varalta, että hatka tulee kiinni ja kisa päättyy massakiriin. Irtiottomme sai tehtyä parhaimmillaan yli minuutin eron pääjoukkoon, mutta ero supistui hieman pienemmäksi toisella kierroksella vastatuulessa ennen Pornaisia. Tämä riitti Racebike-Focuksen Johan Nordlundille ja Korson Kaiun nuorelle A-J Juntuselle, jotka siltasivat mukaan irtiottoon.

Juuri ennen pienryhmiemme yhdistymistä, 20 kilometriä ennen maalia, tähän asti vetohommilta säästynyt Kananen teki oman ratkaisunsa ja ajoi muilta karkuun. Ero pysyi pitkään vain 15 sekunnissa, mutta maaliviivalla voittomarginaali oli venynyt jo 40 sekuntiin.

Kimmo Kananen näyttää jälleen, mistä kana pissii. Kuva: Ari Lappi

Kilometri ennen maalia yritin vielä iskeä, mutta onnistuin tiputtamaan vain Härkösen ja tiimikaverini Kaupin. Juntunen ja Nordlund olivat yhä mukana loppukiriin mentäessä. Avasin kirini keulalta tarkoituksellisen kaukaa, jotta pääsisin hyödyntämään pienen ylämäen, mutta Juntunen pysyi mukana ja kuittasi minut helposti ennen maaliviivaa. Loppujärjestys siis Kananen, Juntunen ja Birling.

Keravalla palkintona luonnollisesti karvanopat. Kuva: Ari Lappi

Tulokset ja Strava.

Kuten tulokset kertovat, kirivaihteessa riittää siis vielä työstettävää.

Kaksi hatkakisaa ja kolmossijaa viikonlopussa eivät säästäneet sunnuntain puutarhatöiltä.

Seuraavaksi kisakaruselli siirtyy Tampereelle, jossa ajetaan lauantaina Killin Kaivin -kortteliajot ja sunnuntaina testataan haponsietoa legendaarisessa Rosendahl GP:ssä. Niki ottaa osaa vain jälkimmäiseen, ainoana IBD Cyclingin tiimistä. Loput joukkueesta näet Giro d’Espoo -tapahtumassa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>