huhtikuu 6, 2016

Pyöräleirille Mallorcalle

Varaslähtö maantiekauteen? Katupölyä karkuun? Intensiivinen treenileiri? D-vitamiinitankkaus ja aktiivista lomailua ystävien kanssa? Tätä kaikkea voi keväinen Mallorca tarjota pyöräilyharrastajalle.

Tänä vuonna neljättä kertaa Mallorcan maanteille suuntaavana annan tässä artikkelissa käytännön vinkkejä onnistuneeseen Mallorca-leireilyyn sekä esittelen saaren parhaat reitit. Mikäli ulkomaanmatkailu pyörän kanssa on jo tuttu juttu ja kaipaat vain reittivinkkejä, kannattaa rullata heti jutun loppupuoliskoon, josta löytyy reittien kuvausten lisäksi niiden GPS-latauslinkit.

Mallorca on suosittu pyöräturismikohde, ja suomalaiseen liikennekulttuuriin tottuneelle pyöräilijöiden ehdoilla etenevä liikenne voikin tulla yllätyksenä. Pinnanmuodoiltaan saari tarjoaa hyvät olosuhteet niin tasamaa- kuin vuoristolenkeillekin. Vuoristonousut eivät myöskään ole seinäjyrkkiä, joten ensikertalainenkin selviää niistä kyllä.

sacalobraSa Calobran jylhät rinteet odottavat juuri Sinua.

Ajankohdan valinta

Säiden puolesta Mallorca pyörämatkakohteena on parhaimmillaan huhtikuun alun aikoihin. Lämpötila alkaa tuolloin muistuttaa Suomen kesää yltäen useimmiten 20-25 asteen lukemiin ja sateet ovat kohtuullisen vähäisiä. Muista tosin, että vuorilla sää voi olla viileämpää, joten takki tai tuuliliivi kannattaa olla mukana.

lämpötilaMallorcalla alkaa nyt olla juuri sopiva lämpötila pyöräilyyn. Lähde: Foreca

Ajankohdan valintaa rajoittavat myös lentoyhtiöiden aikataulut. Tällä hetkellä Norwegian on lentoyhtiöistä ainoa, joka on todella ottanut haltuunsa Helsinki-Vantaan ja Mallorcan välisen suoran lentoyhteyden järkevillä hinnoilla, mutta sekin aloittaa lennot Mallorcalle vasta 31.3. alkaen – vaikka kysyntää varmasti löytyisi parille aikasemmallekin viikolle.

Halvimmalla lippuhinnalla pääsee, kun varaa lentoliput hyvissä ajoin jo syksyllä. (Mikäli ajoittaa matkansa maalis-huhtikuun taitteeseen, kannattaa myös tarkistaa kesäaikaan siirtymisen ajankohta, ettei kellojen siirto pääse yllättämään. Omakohtaisesta kokemuksesta tiedän myös, etteivät taksit ota kyseisenä yönä ennakkovarauksia.)

Majoitus

Suosituimpia majapaikkoja Mallorcalla on Playa de Palman rantakaupunki, joka ei vielä tähän vuodenaikaan kuhise bileturisteja, minkä takia hotellien hinnatkin ovat erittäin huokeita. Ensikertalaiselle huhtikuun alussa matkaavalle suosittelenkin hotelliksi Luxoria tai jotain muuta lähialueen hotellia. Suomalaisten pyörälenkit lähtevät perinteisesti klo 10.00 Luxorin etupihalta, josta viimeistään siis kannattaa etsiä itselleen lenkkiseuraa.

Oma kuuden hengen seurueeni vuokrasi viime vuonna mainion loma-asunnon Caimarin kylästä, joka sijaitsee vuoriston kyljessä mutta silti tasamaan puolella – sieltä voi siis helposti ajaa sekä mäkisiä että tasamaalle suuntautuvia lenkkejä ilman turhia siirtymiä. Nyrkkisääntönä loma-asuntoja saa vuokrattua Mallorcalta suurin piirtein samaan hintaan kuin mitä kahden hengen hotellihuone maksaa. Useammalle henkilölle jaettuna hinta tulee siis varsin halvaksi. Kaikki vuokraukset hoituvat kätevästi esimerkiksi Booking.comin kautta.

Näkymä Alcudian niemeltä Formentorin niemelle.

Tänä vuonna seurueemme pitää majapaikkaa Binissalemin kaupungissa, jossa muuten sijaitsee tutustumisen arvoinen pyöräkauppa Ciclos Gomilla. Binissalem on valittu majapaikaksi samoilla spekseillä kuin Caimari: keskellä saarta, lähellä vuoria, mutta silti tasamaan puolella. Joka puolelle pääsee siis lenkille helposti.

Oma vai vuokrapyörä?

Itse haluan ajaa kotimaan kilpakauteen valmistavat Mallorca-lenkit omalla pyörälläni vaikka oikeankokoisella vuokrapyörälläkin varmasti pärjäisi. Toki pyörälaukun pakkaaminen, roudaaminen, pyörän kasaaminen ja taas uudestaan pakkaaminen ja kotiin roudaaminen ovat vaivoja sinänsä, mutta näin välttää ainakin asioinnin kolmansien osapuolien, kuten pyörävuokraamojen, kanssa.

viktoriaIsällä vuokrapyörä ja pojalla oma fillari. Molemmilla kiipesi ylös Viktorian luostarimäelle. Voi sinua Bernhard, joka KOMini varastit.

Oman pyörän tuomisessa on kaksi merkittävää riskiä: Pyörä ei saavu perille (ajoissa tai ollenkaan) tai pyörä rikkoontuu kuljetuksessa. Jos pyörän pakkaa kunnolliseen kovaan pyörälaukkuun huolellisesti pehmustaen, ei rikkoontumisen riski ole kovinkaan suuri. Jos pyörä taas ei tule paikan päälle ajoissa, joutuu turvautumaan vuokrapyörään, mikä sekin Mallorcalla kuitenkin järjestyy suhteellisen helposti. Mallorcalla suuret pyöräturistimäärät ovat tasanneet polkua, ja palvelu vuokraamoissa pelaa varsin hyvin – useissa toimipisteissä ja suurimpien hotellin läheisyydessä toimiva Hürzeler toimittaa varmasti pyörän alle sveitsiläisellä tarkkuudella ja tehokkuudella (joskin pyörän runkokoon ja muiden säätöjen suhteen on syytä olla terveen kriittinen).

Norwegian ottaa polkupyörän kuljetuksesta 42 euroa ja Finnair 75 euroa per suunta. Viikon pyörävuokra Hürzelerilta on alumiinipyörästä hieman alle ja hiilituisesta hieman yli 100 euroa. Jos matkustat Norwegianilla, oma pyörä tulee jo viikon reissulla halvemmaksi, kun taas Finnairilla viimeistään parin viikon reissulla. Joka tapauksessa erot kustannuksissa ovat muutamia kymppejä, joka tuskin on merkittävä ero kokonaisuuden kannalta.

Pyörälaukku ei toki tule ilmaiseksi, joten jos joutuu vuokraamaan pyörälaukun esimerkiksi Velosportista, tulee viikolle lisähintaa 70 euroa ja kahdelle viikolle 120 euroa. Jos suunnittelee jatkossakin polkupyörän kuljettamista lentokoneessa, suosittelen oman pyörälaukun hankkimista. Esimerkiksi XXL:n B&W-merkkinen kova peruslaukku ajaa asiansa aivan mainiosti ja maksaa itsensä takaisin muutamalla reissulla. Voihan laukkua vaikka vuokrata eteenpäin itsekin.

Mitä matkalle mukaan?

Kutsun omaa pakkausstrategiaani riippumattomuusperiaatteeksi. Periaatteen takana on ajatus siitä, että käsimatkatavarat, matkalaukku ja pyörälaukku ovat kaikki pakattu sellaisilla tavaroilla, että joko matkalaukun tai pyörälaukun puuttuminen ei yksistään vielä rampauta pyöräilijää. Kaikista kriittisimmät tavarat tulee tietenkin löytyä käsimatkatavaroista.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että käsimatkatavaroissa on oltava mukana yksi ajovaatekerta, kengät, kypärä ja polkimet, jolloin vuokrapyörällä pääsee lenkille sen suuremmitta ongelmitta, vaikka kaikki muut matkatavarat jäisivät uupumaan. Matkalaukussa ei myöskään saa olla mitään sellaisia tavaroita, joita ilman ei omaa pyörää saisi ajokuntoon. Yleensä pakkaan myös kaikki loput ajovaatteet muovikasseihin ja tungen ne pyörän mukana pyörälaukkuun pehmusteeksi. Tästä tavasta ei ole vielä tullut lentoyhtiöiltä sanomista, vaikka säännöissä lukeekin, ettei pyörälaukkuun saa pakata mitään muuta pyörän lisäksi. Painorajojen kanssa lentoyhtiöt ovat kuitenkin tarkkoja.

pakattuKaikki pakattuna, vai onko?

Itse en kuulu koulukuntaan, joka varautuu kaikkiin mahdollisiin kauhuskenaarioihin, vaan luotan siihen, että paikallisista pyöräkaupoista kyllä saa varaosia hädän yllättäessä. En siis varaudu juuri rengasrikkoja kummempiin haavereihin matkalla, ja hyvin on mennyt – ainakin toistaiseksi.

Lenkkien suunnittelu

Heti ensimmäiseksi helpoin vaihtoehto: Mene huhtikuun alussa Mallorcalle, suuntaa aamulla klo 10 Hotel Luxorin eteen ja pyydä saada lähteä mukaan johonkin lukuisista lenkkiporukoista. Käytännössä näin minä tein, paitsi että olin hieman tutustunut ja kysellyt ajoseuraa jo etukäteen Fillarifoorumilta. Kiitos nöösin lenkittämisestä Tumpille ja Pellossalon Nousun porukoille!

Tietysti Mallorcalla on myös kaupallisesti järjestettyjä pyörälenkkejä, joista ainakin Hürzeler tarjoaa monia eri nopeusryhmiä ja lenkkien pituuksia.

Jos kuitenkin haluat päättää itse lenkeistäsi, niin suosittelen lämpimästi navigointikykyisen Garminin, kuten Edge 520/800/810/1000, käyttöä ja lenkkien suunnittelua esimerkiksi Ridewithgps-sivustolla.

reittiIlman GPS-navigointiakin pärjää. Kirjoita vaikka kylien nimet ja etäisyydet stemmin ympärille.

Vuoristoisemmassa maastossa kylien, tai ylipäänsä pisteiden A ja B, välillä kulkee yleensä vain yksi tie, joten valinnan vaikeutta ei pääse syntymään. Tasamaalla teitä risteilee enemmän ja suorimman (usein myös isoimman) tien lisäksi voi kulkea muitakin teitä. Usein nämä pienemmät tiet ovat erinomaisesti pyöräilyyn sopivia cameiksi kutsuttuja maalaisteitä. Pyörävuokraamoista ja pyöräkaupoista voi ostaa paperikarttoja, joissa eri tiet on luokiteltu sen mukaan, miten hyvin ne sopivat pyöräilyyn. Monet camit kuuluvat Mallorcan viralliseen pyöräreittiverkostoon ja ovat siten pidetty hyvin kunnossa.

Perusperiaatteina voi pitää, etteivät suorimmat ja isoimmatkaan tiet Mallorcalla ole kovinkaan ruuhkaisia – aivan kaikista suurimpia valtateitä lukuunottamatta -, ja jos pienemmästä maalaistiestä ei löydy Googlen Streeview -kuvaa, on kyseessä todennäköisesti melko rupuinen kärrypolku, joka kannattaa jättää väliin.

tunnitVaikka ajamaanhan sitä on menty, on syytä muistaa myös levätä välillä.

Ikonisia reittejä

Reitti #1: 128,6 km, 3 000 nousumetriä. Vuoristoinen ja haastava.

Caimari-Orient-Bunyola-Soller-Puig Major-Sa Calobra-Sa Batalla-Caimari

GPS-reitti.

Johtuen vuoden 2015 majapaikastani tämän reitin lähtö ja maalipiste ovat Caimarissa. Reitin keventäminen on helppoa jättämällä Sa Calobran pisto ajamatta. Jos ajat reitin vastapäivään, käytännössä korvaat Puig Majorin nousun Col de sa Batallan nousulla, muuten vaikutukset ovat vähäisiä.

Myötäpäivään ajettaessa ensimmäinen kohokohta reitillä on idästä päin Orientin kylään nouseva Col de Orient. Nousu on Mallorcalle tyypillinen noin viisi kilometriä pitkä ja keskijyrkkyydeltään 5-prosenttinen lempeä, metsänsuojassa kiemurteleva pikkutie. Orientin kylästä löytyy pieni torikahvila.

Col d’Honorin tiukasti mutkittelevan ja huonohkopintaisen laskun jälkeen saavut Bunyolan kylään, josta alkaa samantien taas nouseminen. Pari ensimmäistä kilometriä ovat isoa valtatien reunaa, mutta kohta tie vie vain autoille tarkoitettuun tunneliin ja pyöräilijät ohjataan kauniille vehreille rinteille, joissa Sollerin nousu odottaa. Nousu on – yllätys, yllätys – viisi kilometriä, viisi prosenttia.

Kahden nousun ja noin 60 kilometrin jälkeen (riippuen tietysti, mistä reitille liityit) on aika täyttää tankit esimerkiksi Port de Sollerin rantaidyllissä.

Älä kuitenkaan tankkaa liian raskaasti, koska olet aivan Mallorcan pisimmän yhtäjaksoisen nousun, Puig Majorin, juurella. Nousun jyrkkyys tuntuu pysyvän lähes alusta loppuun tasaisena kuutena prosenttina, joten jos otat ajamiseen oman rytmisi ja asennoidut siihen, että nousuun menee hyväkuntoiseltakin pyöräilijältä noin tunti, niin nousun selättäminen ei ole kummoinen ongelma.

Puig Majorin jälkeen pysähdy hetkeksi nauttimaan maisemista ennen tunneliin sukeltamista.

Tultuasi ulos tunnelista pääset rullailemaan viiden kilometrin verran mukavan helppoa alamäkeä, joka vie sinut Gorg Blaun ylänköjärven rantaan. Järvimaisemista hetken nautittuasi, tulet päätöksen eteen: Vieläkö minusta on Sa Calobran selättämiseen kaikkien jo ajettujen nousujen jälkeen? Kun olet saanut rohkeutesi kerättyä, ota suunta kohti Sa Calobran portinvartijaa, Col de Reisin pientä nousua, jonka päältä sinulle aukeaa koko jylhä kallioinen maisema komeudessaan.

Haluan muistuttaa, että Sa Calobran lasku on paikoitellen jyrkkä, näkyvyys on huono ja liikennettä on paljon. Olet kuitenkin turvassa, kun pysyt tiukasti omalla kaistallasi ja otat laskun rauhallisesti. Jarrujen laahaamiselle ei kuitenkaan ole syytä. Pyöräilijöitä on näillä seuduilla niin paljon, ettet suinkaan tule yllätyksenä vastaantuleville autoille. Tällä seudulla voit kuitenkin kohdata turistibussin, jotka tukkivat molemmat kaistat tiukoissa mutkissa.

Alhaalla on houkuttelevia kahviloita ja ravintoloita, mutta neuvoisin silti, että ravistelet hieman laskun kangistamia jalkoja ja lähdet heti kipuamaan takaisin ylös. Tämä on väärä paikka jumittaa jalat, sillä nousu alkaa suoraan rannasta. Nousun strategiset mitat ovat 9,4 kilometriä 7 prosentin keskijyrkkyydellä, mutta varsinkin lopussa jyrkkyys lähetelee jopa 10 prosentin lukemia.

Esimerkiksi Team Sky käyttää Calobran nousua tiimileirien kuntotestinä:

Sa Calobran uroteon jälkeen onkin jäljellä lyhyt lasku takaisin Akvadukteille, pieni false flat ylängöllä, ja upea lasku Col de sa Batallan rinteitä alas takaisin lähtöpisteeseen.

Reitti #2: 104 km, 1 700 nousumetriä. Kevyempi mäkilenkki.

Caimari-Sa Batalla-Lluc-Port de Pollença-Formentor-Port de Pollença-Campanet-Caimari

GPS-reitti.

Formentorin majakkaniemeen tutustuminen kuuluu ehdottomasti saaren ikonisiin lenkkeihin. Jos majoitut Palman suunnalla, edestakainen matka on lyhyintäkin reittiä 200 kilometriä pitkä, mutta saaren keskiosista matkaa kertyy vähemmän. Niemi on kuitenkin näkemisen arvoinen.

Reitti alkaa Caimarista, ja suosittelen sen ajamista myötäpäivään, mikä tarkoittaa jo esitellyn Col de sa Batallan valloitusta heti ensituumiksi. Sa Batallan huoltoaseman jälkeen käänny oikealle kohti Llucin luostaria ja ohita kyseinen turistirysä olankohautuksella – siellä ei ole mitään nähtävää, paitsi joka puolella poikkoilevia pässejä (eläimiä).

Ylängöllä tie kumpuilee hieman, mutta noin viiden kilometrin jälkeen pääset nauttimaan nousun hedelmistä. 11,2 kilometriä pitkä, mutta keskijyrkkyydeltään vain neliprosenttinen lasku Col de Femenian huipulta Pollençaa kohti on silkkaa euforiaa. Tie on leveä ja loistavassa kunnossa, mutkat loivia ja ennakoitavia, ja laskun rytmi on kaikenkaikkiaan nautinnollinen. Hyvän laskijan ei tarvitse koskea jarruihin juuri ollenkaan ja vähemmän kokenutkin pääsee tuntemaan vauhdin huumaa turvallisesti.

Alaspäin matka vie.

Port de Pollençan viehättävä rantakaupunki houkuttelee istahtamaan kahville, mikä onkin hyvä idea, jos olet saapunut Caimaria kauempaa. Edestakainen matka Formentorin kärkeen on noin 40 kilometriä pitkä ja raskas, joten pullojen täyttö ja energiatankkaus kannattaa suorittaa ehdottomasti täällä – Formentorin nokan turistikahvila on törkeän kallis ja ruuhkainen, eikä muita mahdollisuuksia tule matkalla vastaan.

Tie Pollençasta Formentorin majakalle on huikea vuoristorata. Alussa saat selättää nousun merenpinnasta 195 metriä korkealla olevalla näköalapisteelle. Pituutta tällä osuudelle kertyy 3,3 kilometriä kuuden prosentin keskijyrkkyydellä. Nousun jälkeen seuraa lasku takaisin lähes merenpinnan tasoon. Loput 11-kilometrisestä tiestä on enimmäkseen nousevaa, mutta tarjoilee hieman myös lepotaukoja lyhyiden laskujen muodossa. Lopussa sinua kuitenkin odottavat henkeäsalpaavat maisemat ja lähes 360-asteinen näkymä Välimerelle.

Jopa minä pysähdyin ottamaan kuvan tässä, vaikka tämä otos onkin isäni ottama ja parempi kuin omani. Lähde: Jari Birling.

Jotta totuus ei unohtuisi – et ole Formentorilla yksin:

Kuten jo alun kartasta voi päätellä, takaisin majakalta tullaan samaa tietää. Mutta jos 11 viimeistä kilometriä majakalle olivat nousuvoittoisia, niin arvata saattaa, että takaisinpäin samat kilometrit ovat varsinaista pyöräilyn rock’n’rollia. Laskuosuuksia seuraa pienet terävät nousut, jotka vahvajalkainen pyöräilijä iskee ylös isolla eturattaalla momentumia menettämättä. Ainoana hidasteena tykittelylle ovat matelevat turistit vuokra-autoissaan, joiden ohittaminen voi välillä olla tuskallisen vaikeaa lyhyen näkyvyyden vuoksi. Muista toki vastuullinen ajotapa ja turvallisuus.

Matelevien turistien lisäksi muista varoa näitä kavereita. Lähde: Jari Birling.

Pollençasta takaisin Caimariin suosittelen ajamaan yhtä saaren parhaiten pyöräilijälle soveltuvista yhtäjaksoisista cameista. Yli 18 kilometriä pitkän reitin varrella on muutamia risteyksiä, mutta Mallorcan pyöräilyturisteille pystytetyt ruskeat kyltit ohjaavat sinua kohti Campanetia ja Caimaria. Tie on kapea, mukavan vaihteleva ja moottorisoitua liikennettä ei ole juuri nimeksikään.

Nämä kyltit pitävät sinut erinomaisilla pyöräilyreiteillä. Oman muistikuvani mukaan kyltit ovat patinoituneet ajan myötä enemmänkin ruskeiksi. Lähde: Global Spokes.

Reitti #3: 164 km, 2 000 nousumetriä. Luostarimäkiä tasamaalla.

Caimari-Bonany-San Salvador-Monti Sion-Cura-Caimari

GPS-reitti.

Mallorcan keskiosien tasamaavoittoista maisemaa maustavat mäet, joista useamman päälle on katsottu vuosisatojen saatossa tarpeelliseksi rakentaa luostari. Monet kyseisistä luostareista palvelevat nykyään turistien majapaikkoina ja niiden päälle vie yleensä hyväkuntoinen päällystetty tie. Vuoristolenkkien lisäksi luostarilenkit ovatkin Mallorcalla ominaisia reittejä. Tälle reitille kohteita on saatu kerättyä jopa neljä.

Ensimmäinen neljästä luostarimäestä osuu reitille 40 kilometrin kohdalla ja kantaa nimeä Ermita Bonany. Ensimmäinen puolisko 3,7 kilometriä pitkästä ja viisi prosenttia jyrkästä mäestä on tylsää suoraa tietä, mutta loppupätkä kaartelee miellyttävästi metsän suojassa. Tämä nousu oli kuitenkin vain pieni alkupala.

Toinen neljästä luostarimäestä on jo kinkkisempi tapaus. Felanitxin kaupungin ulkopuolella sijaitsevalle Sant Salvadorin luostarille nouseva mäki on 4,9 kilometriä pitkä, mutta hieman keskimääräistä jyrkempi seitsemän prosentin lukemallaan. Tähän mäkeen latasin viime vuonna kaikki, mitä irtosi, ja tällä hetkellä keikun nähtävästi Stravassa sijalla 20 ajalla 14 minuuttia 15 sekuntia. Näkymät ylhäältä ovat upeat ja huhupuheiden mukaan luostarin sisältä löytyy myös pyöräilyn maailmanmestarin paita. Käy itse tarkistamassa puheiden totuuspohja.

Mieli tekee jo takaisin.

Sant Salvadorin jälkeen Porreresin kylän ulkopuolella odottaa jo pikkuruinen, vain 1,2 kilometriä pitkä ja keskimäärin kuusi prosenttia jyrkkä mäki Monti Sionin luostarille. Mäkenä tämä ei ole tietenkään kummoinen, mutta saatpa helposti napattua yhden luostarin lisää ja rehvasteltua kavereille, jotka ajoivat vain kolmen luostarin lenkin.

Lenkin viimeinen luostari sijaitsee mäellä, jota voisi kutsua Mallorcan ensirakkaudekseni. Vuonna 2013 tämä mäki oli ensimmäisen Mallorca-lenkkini ensimmäinen makupala siitä, mitä todellinen kiipeäminen on – ja olin koukussa heti alkumetreistä.

Kuvani Curasta vuodelta 2013. ”Ai tuonne ylöskö olemme menossa?!”

Curan noususta on kaksi eri versiota: Isompi tie Randan kylästä, jonka alkuosuus on sekä loivempi että lyhyempi vain 4,7 kilometrin pituudella ja viiden prosentin keskijyrkkyydellä. Eräs Fabian Cancellara on tällä hetkellä KOMin valtias, voitettuaan tammikuussa 2016 kyseiselle huipulle päättyneen Challenge Mallorca -kilpailun etapin.

Oma suosikkini on kuitenkin Curan jyrkkä puoli, jonka strategiset mitat ovat 5,4 kilometriä kuuden prosentin keskijyrkkyydellä. Varsinkin nousun alku on todella jyrkkää ja serpentiinimutkat seuraavat toisiaan tiheässä. En suosittele laskemaan alas Curalta tätä kautta jyrkkyyden, syheröisyyden ja erittäin röpelöisen tienpinnan takia.

Tiukkaakin tiukempaa sykkyrää Curan jyrkän puolen alusta.

Curaa seuraava osuus Randan kylästä Algaidan kautta Pinaan on kokonaisuudessaan loivaa alamäkeä ja muistikuvieni mukaan lähes aina myötätuulta. Tämä pätkä suorastaan houkuttelee ajamaan kovaa ja ottamaan tietenkin kaiken irti matkalle osuvista kylttikireistä. (Aiheesta tietämättömille: Mallorcan kylttikirit vedetään aina punareunaisille kylteille, jotka tervehtivät kylään saapuvia. Tervettä järkeä saa tietenkin käyttää – joskus kyltti voi olla esimerkiksi juuri ennen risteystä.)

Esimerkkinä Incan kyltti. Lähde: Villas Comfort.

Loppumatka onkin sitten vain leppoisaa siirtymää sisämaan poikki, majoitutpa sitten Caimarissa tai Palman suunnalla. Jos sait tällä lenkillä tarpeeksesi sisämaan tasangoista, minulla on siihen vaivaan juuri oiva lääke. Siirry siis seuraavaan ikoniseen reittiin.

Reitti #4: 205 km, 3 500 nousumetriä. Raastavan vuoristoinen.

Caimari-Andtrax-MA-10-Caimari

GPS-reitti.

Mielestäni kaikki Mallorcan parhaat ominaisuudet pyöräilyseutuna voi tiiviistää yhteen nimeen: MA-10. Tämä Serra de Tramuntana -vuoriston ja meren välissä kiemurteva 110 kilometriä pitkä tie ei sisällä käytönnössä lainkaan tasaisia osuuksia, vaan on nautittavaa vuoristorataa alusta loppuun. Nousut eivät kuitenkaan ole järkyttävän pitkiä, erästä Puig Majoria lukuun ottamatta.

Seutu Tramuntanan tasamaan puolella on kuitenkin hyvin tasaista, kuten yllä olevan kuvaajan alku- ja loppupätkästä voi huomata, joten reitillä on hyvä lämmittely- ja palautteluosuus itse MA-10:n lisäksi.

Caimarista liikkeelle lähtiessä tunnelma alkaa tiivistyä noin 40 kilometrin jälkeen, kun pääkaupunki Palman ohituksen jälkeen saavut Col de sa Creun nousun juurelle. Mallorcalle tyypillinen 5,7 kilometriä pitkä ja 5 prosenttia jyrkkä metsäisessä rinteessä kiemurteleva kapea tie kulkee suomalaispiireissä nimellä ”Varuskunnan mäki” ilmeisestä syystä johtuen.

Aktiivinen varuskunta Col de sa Creun juurella. Lähde: Google Street View.

Laskettuasi alas Col de sa Creulta sinun ja Andratxin välissä seisoo vielä pienempi nousu, joka kulkee Es Capdellan kylän läpi. 3,5 kilometriä pitkä ja keskimäärin neljä prosenttia jyrkkä mäki on toki Suomen mittakaavassa suuri, mutta tämän lenkin yhteydessä vain pieni sivujuonne suuremmassa tarinassa. Laske alas kohti Andratxia ja jollet tarvitse tarvitse kylästä täydennystä juoma- ja ruokavarastoihisi, käänny liikenneympyrästä oikealle pahaenteisen kyltin nähdessäsi: MA-10.

Ensitapaaminen MA-10:n kanssa ja heti ylämäkeen. Lähde: Google Street View.

Tie ottaa heti luulot pois ja tarjoilee ensimmäisenä Col de sa Gramolan nousun, joka täyttää jo tutuksi tulleet määreet: 5,3 kilometriä 5-prosenttista jyrkkyyttä. Nousun huipun saavuttaminen vie sinut läpi kallioleikkauksen, jonka toisella puolella avautuu upea näkymä Välimerelle. Tästä näkymästä saatkin nauttia lähes keskeytyksettä seuraavat 50 kilometriä, joten aivan jokaiselle näköalatasanteelle tuskin kannattaa pysähtyä ottamaan kuvia.

Maisemista voi nauttia monilla eri tavoin.

Tämän jälkeen tie mukailee vuoriston ja rannan muotoja, menemättä silti kertaakaan alle 100 metriä merenpinnan yläpuolelle, joten näkymät pysyvät jylhinä koko ajan. Banyalbufarista eteenpäin tie vie yli 10 kilometrin ajan ylöspäin tarjoillen kaksi erillistä yhtäjaksoista nousua alussa ja lopussa sekä aaltoilevan lyhyen osuuden niiden välissä.

Saavuttamasi huippu kulkee nimellä Col den Claret, ja tämän jälkeen MA-10 tarjoaa uurastuksen palkaksi melkein 25 kilometriä pitkän ja lähes kokonaan alamäkivoittoisen osuuden Sóllerin kaupunkiin ja merenpinnan tasolle. Väliin sattuu toki 2,7 kilometriä pitkä ja neljä prosenttia jyrkkä mielikuvituksellisesti nimetty MA-10 climb, mutta kukapa näin pieniä jaksaa laskea enää tässä vaiheessa.

 Rantakahvilaidylli vasta heräilee turistikauteen huhtikuun alussa.

Sóllerissa kannattaa tehdä pieni koukkaus rantaan asti ja nauttia Port de Sóllerin kahviloiden antimista, sillä seuraavaksi on vuorossa Puig Majorin selätys, ja energia on tarpeen. Toinen mahdollisuus tankkaamiseen vähän myöhemmin on Sa Calobran risteyksessä sijaitsevalla pienillä kioskilla, joka puristaa appelsiinimehua itse kasvatetuista appelsiineista – suosittelen!

Olen Puig Majorista kertonut jo kaiken tarpeellisen aikaisemmin, mutta MA-10 -lenkin tässä vaiheessa kyseinen nousu voi aiheuttaa jo suorastaan epätoivon tunteita: Eikö tämä ikinä lopu? Voit kuitenkin asennoitua koitokseen viimeisenä suurempana esteenä, jonka MA-10 sinulle heittää, sillä pienehkön ylänkövuoristoradan jälkeen voit antaa vapaarattaan laulaa sulosointuja ja nauttia vauhdin huumasta kohti Pollençaa.

Pollençassa muista etsiä käsiisi nollapylväs (ei yhtään kilometriä jäljellä) ja ota kuva muistoksi. Yritä näyttää fiksummilta kuin me.

Jos matkaat Pollençasta lounaaseen, suosittelen ottamaan reitiksi erinomaisen Camin kohti Campanettia, josta meillä oli enää muutama kilometri Caimarin leirimajoitukseen. Onneksi olkoon saavuttamastasi tyhjästä olosta! Se todennäköisesti johtuu siitä, että tiedät tämän olleen mahdollisesti hienoin lenkki, jonka tulet ikinä ajamaan. Näin minulle ainakin kävi.

Nikin Mallorca-tarinat jatkuvat huhtikuussa Bromance 2016 -painoksella. Mitä käy, kun härmän hitaat kohtaavat aidon norjalaisen mäkikauriin?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>