kesäkuu 30, 2015

Pyöräilyä ympäristökeskuksessa

Helsingin kaupunki on Suomen suurimpia työnantajia ja koostuu muun muassa yli kahdestakymmenestä virastosta. Viikin peltojen keskeltä löytyy Suomen vähiten energiaa kuluttava toimistorakennus Ympäristötalo, jossa pitää majaansa Helsingin kaupungin ympäristökeskus.

Ympäristökeskus on ympäristöalan asiantuntijoista koostuva virasto, jonka päätehtävä rakentuu ympäristön ja luonnon huomioimiseen kaupunkilaisten jokapäiväisessä toiminnassa. Lisäksi ympäristökeskuksella on suuri rooli kaupunkilaisten ympäristöterveyden edistämisessä, eläinten huolehtimisessa sekä elintarvikevalvonnassa.

Ympäristökeskuksen henkilöstötoiminta on aktiivista ja viraston henkilökunnalla on useita kerhoja, kuten muun muassa koira-, salibandy- ja kalastuskerho. Viimeisin ympäristökeskuksen kerhoista näki päivänvalon talvella 2015, kun kuuden pyöräilystä ammentavan ympäristökeskuslaisen toimesta perustettiin juhlallisesti pyöräilykerho Ymk EcoChain Racing Team, eli YECRT. Vaikka nimi sisältää sanan racing, kerhon ei ole tarkoitus profiloitua tiukkaspandeksiseen kadenssin ylläpitoon. YECRTin (kavereiden kesken Jertti) perusajatus on lisätä pyöräilyn kiinnostavuutta jokapäiväisenä liikkumismuotona sekä tarjota tilaisuuksia tutustua eri pyöräilyn harrastusmuotoihin.

Kohti sujuvia ryhmälenkkejä

Kerhon perustajajäsenillä ei ole juuri lainkaan ryhmäajokokemusta, mutta kiinnostua ja intoa löytyy senkin edestä. Pyöräilykerhon toiminnassa haluttiin korostaa yhdessä tekemistä. Tämän pohjalta päätettiin järjestää perehdytystä ryhmäajamiseen, jonka ajateltiin palvelevan myöhemmin myös omien pyöräretkien ja -treenien läpivientiä. Ryhmäajamisen perehdyttämistarve saatiinkin havaita Jertin ensimmäisellä pyöräretkellä, jossa kahdeksan jerttiläisen letka sai aikaiseksi pienimuotoisen kasan ensimmäisen kymmenen kilometrin aikana sekä kyseenalaisia tulkintoja ryhmittymisestä liikenneympyrään.

Ympäristökeskus sai Poljennolta opastusta ryhmässä ajamiseen, ja parkkipaikalla toteutettu kävelyharjoittelu osoittautui selkeästi myös viihdearvolliseksi ohjelmanumeroksi, kun useat kotiin lähtevät ympäristöviranomaiset kyselivät perussyytä erikoisen sulkeisharjoituksen perään.

WP_20150525_17_11_05_Pro~2

Ryhmäajon perusteet hahmottuvat kävelyjonossa. Kuva: Juha Korhonen

Opastettuja ryhmäajolenkkejä oli kaksi ja kilometrejä kertyi yhteensä yli sata. Allekirjoittaneelle jäi erityisesti mieleen Immersbyntien mäkietappi, jossa sai mennä vapaata vauhtia. Lähdin lesosti polkemaan maantiepyörällä kärkeen, koska halusin mitata taitojani kilpakuski Nikin kanssa. Oletukseni tietenkin oli, että toimistotyössä trimmatut lihakset antavat selkeän edun, joten Niki joutuu tekemään täyden päivätyön. Pysyin perässä alle sata metriä.

Toinen ryhmäajolenkki suuntautui Seutulan pohjoispuolelle. Sää suosi ja vielä toistaiseksi täydennysrakentamiselta välttyneet pääkaupunkiseudun pellot loivat miellyttävän tunnelman. Olin aiemmin päivällä ajatellut, että kahvitauolla nautitut kaksi karjalanpiirakkaa jaksavat kannatella matalatempoisen 66-kilometrisen. Klassinen hiilarivaje yllätti kuitenkin pyöräilijän noin 25 kilometrin jälkeen ja olen Nikille velkaa yhden energiageelin. Itselläni oli takana edellispäivänä suoritettu kautta aikojen toinen Giro d’Espoo, jonka yritin polkea alusta loppuun yli 30 km/h -nopeusryhmässä. Tällä lienee osuutta energiavajeeseen.

Yhteislenkityksen jälkeen oli paremmat valmiudet toteuttaa Jertin ensimmäinen omatoiminen ryhmäajolenkki. Etappi suuntautui Järvenpäähän ja kilometrejä kertyi lopulta mukavat 70,5. Matkan ehdoton huipennus oli Kulmakonditoriassa pidetty tauko, jonka alun perin suunniteltiin kestävän noin 15–20 minuuttia. Lopulta noin reilun tunnin ja usean kahvikupin jälkeen Jertti voi virallisesti kiittää sacherkakkupalojen ja pullien kokoa, mutta moittii hieman viileää terassikeliä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viime hetken reittitarkistus ennen lenkille lähtöä. Kuva: Arja Heinonen

Heti kisaamaan

Kesäkuun alussa jerttiläiset tekivät pienimuotoisen invaasion Vantaan triathloniin, jossa kolme jerttiläistä polki triathlonin joukkueviestiosuuksia (20 km ja 40 km). Lisäksi yksi urhea osallistui myös yksilökisaan. Henkilökohtaisesti jännitti suuresti ajatus polkea 40 kilometriä mahdollisimman kovaa. Alla oli tavanomainen maantiepyörä eikä asusteeni sisältänyt tempokypärää tai kokovartaloajohaalaria. Siitä huolimatta – tai ehkä juuri siksi – revin itsestäni kaiken irti, ja maalissa energiajuomat kiipesivätkin rivakammin ylämäkeen kuin mitä Contador Alpeille.

Eliisa_triathlon-1~2

YECRTin teräsmiesfiiliksellä polkeva Eliisa Punttila kunnostautui myös uinnissa ja juoksussa. Kuva: Noora Manninen

Jertin toiminta on päässyt hyvään vauhtiin ja miellyttävää on, että uusia ideoita eri aktiviteetteihin tulee tasaisesti. Ryhmäajolenkkejä tullaan järjestämään säännöllisesti. Lisäksi koko ympäristökeskuksen voimin pyritään saavuttamaan Kilometrikisan tavoite polkea maapallo ympäri.

Näiden lisäksi loppukesällä on tarkoituksena järjestää Historic Racing, jossa ideana on tehdä pyöräretki mahdollisimman vanhalla polkupyörällä – ja jotta osallistuminen ei tyssää vanhan pyörän omistamattomuuteen, yritetään muistuttaa, että myös lähihistoria on historiaa. Lisäksi toteutetaan excursio Porvoon Kokonniemeen, jonne on avattu uusi Bike Park, jossa voi kokeilla alamäkiajoa. Jertin riveistä löytyy etevä DH-taitaja, joten aivan ilman opastusta ei jerttiläisten (onneksi) tarvitse lähteä kokeilemaan alamäkiajotaitojaan.

Kirjoittaja Juha Korhonen on YECRT:n puheenjohtaja.

Artikkelikuva: Juha Korhonen

2 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>