kesäkuu 14, 2015

Porvoon ajot Team KPH:n silmin

Perinteiset Porvoon ajot houkuttelivat jälleen viivalle aimo annoksen kisakuskeja jokaiseen lähtöön. Aikaisempiin vuosiin verrattuna reittiä oli muutettu sen verran, ettei loppushikaaneihin tultukaan enää suoraa tietä paahtaen, vaan koukattiin Porvoon Sisäkehän ja Mestarintien kautta. Lisälenkki toi mukanaan myös mukavahkon nousun, joka jatkui jyrkän alun jälkeen niin sanottuna false flat:ina vielä pitkään.

Uudistunut reitti sai ajajilta kiitosta. Uusi nousu teki porukassa eroja, jolloin loppumutkiin ei tultu enää yhtenä villiityneenä härkälaumana, vaan pitkänä helminauhana. Tämä lisäsi turvallisuutta, vaikka esimerkiksi elitessä yksi ikävä kaatuminen loppumutkissa nähtiinkin.

Porvoon ajot saadaan yleensä ajaa alkukesän varsin lempeässä säässä, mutta viime sunnuntain sää oli poikkeuksellisen tuulinen, mikä on ollut tyypillistä koko kuluneen kevään ajan. Kova tuuli osui sivumyötäisenä kaupunkikierroksen ja Kerkkoon mäen väliselle osuudelle, mikä nosti kärjen vauhtia ja teki peesaamisesta huomattavasti vaikeampaa. Kyseinen kohta muodostuikin ratkaisun paikaksi myöhemmin M-eliten kisassa, jossa noin kahdenkymmenen ajajan kärki irtosi pääjoukosta ja ratkaisi voiton keskenään.

Tällä kertaa zoomaamme kisaraportissamme hieman tarkemmin kilpasarjaan ja erityisesti Team Kivenlahden Pyörähuollon joukkueeseen.

Yksilösuoritus joukkuetaktiikasta huolimatta

Kilpasarjan näkyvimpiä joukkueita on tällä kaudella ollut CCH:n alainen Team Kivenlahden Pyörähuolto (KPH), jolla on sarjassa jopa 13-henkinen joukkue. Menestystäkin on tullut, ja Porvoon ajoissa kilpasarjan voiton nappasi KPH:n Tuomas Tirkkonen (@tume_t). Tirkkosen kausi on ollut nousujohteinen, sillä hän on tehnyt kisan toisensa jälkeen systemaattista nousua kohti kärkisijoja.

11411997_981094028602290_2174243648275704944_o

Palkintopalli: 1. Tuomas Tirkkonen (KPH), 2. Jussi Heiro (TuUL), 3. Jouni Väinölä (UP). Kuva: Aleksi Koskinen / KPH

KPH:n joukkueen filosofiana on pyrkiä tehokkaaseen joukkueajamiseen, mitä myös Porvooseen lähdettiin toteuttamaan. Toisen joukkueenjohtajan Sampo Koistisen mukaan ensisijaisena taktiikkana oli lähteä ajamaan aktiivista kisaa ja tavoittelemaan oman kuskin voittoa irtiotosta. ”Kisan aikana alkoi kuitenkin vaikuttaa siltä, ettei muilla ollut kylliksi irtiottohaluja, jotta oltaisiin saatu riittävän vahva ryhmä irti. Pääjoukossa oli myös paljon kiinnivetomotivaatiota, ja tuuli teki osaltaan irti pysymisestä vaikeampaa”, Koistinen kertoo.

Vielä kisan alkupuoliskolla Tirkkosen menestyminen ei näyttänyt varmalta. Tirkkonen kertoi Poljennolle valmistautuneensa ottamalla kisanaluspäivät rauhallisemmin, sillä edeltävänä torstaina ajetussa KOH-I-NOOR-kisassa Hämeenlinnassa jalat olivat tuntuneet tukkoisilta. ”Itse kilpailu lähti käyntiin omalta osaltani kaksijakoisissa tunnelmissa – toisaalta olin levännyt ja piti olla niin sanotusti tuoreilla jaloilla liikenteessä, mutta fiilikset olivat tahmeat suunnilleen ensimmäiset 50 kilometriä”, Tirkkonen summaa tuntemuksiaan.

Kisan puolivälin jälkeen Tirkkosen fiilis kuitenkin nousi, ja kun muiden irtiottoyritykset eivät tuottaneet tulosta, oli viimeisen näytöksen aika:

Oma roolini oli koittaa saada sijoitusta lopussa, ja tiesin viime vuodesta oppineena, että kärjen tuntumassa täytyy olla ennen kaupunkikäännöksiä, jos haluaa voitosta taistella. Mestarintien mäessä nostinkin asemiani kohti keulaa ja huomasin, että muutama kuski alkaa irtautua porukasta. Siinä vaiheessa tajusin, että tähän mukaan ja lopussa kaikki on mahdollista.

Tiukat mutkat menivätkin pienessä porukassa tosi nopeasti ja päässä takoi ajatus ’nyt tai ei koskaan’. Pääjoukko olikin aivan perässämme ennen viimeistä käännöstä. Olin kuitenkin luottavainen omiin jalkoihin tässä vaiheessa ja rutistin loputkin voimanrippeet maalisuoralle.

Tuomas Tirkkonen, KPH

Tiimin toisena taktiikkana olikin ollut säästää Tirkkosta pääjoukon massakiriä varten ja auttaa hänet kirijunalla ensimmäisenä maaliviivan yli. Muu joukkue ei kuitenkaan tällä kertaa ehtinyt Tirkkosen tueksi:

Emme olleet kyllin selvästi sopineet, missä vaiheessa junan tulisi olla valmis. Moni oli myös käyttänyt niin paljon voimia kisan aikana, että vauhdin noustessa loppua kohden ei enää vain ollut jalkaa nousta kärkeen ja panna hösseliksi. Lisäksi muutamalla kuskilla oli vain huono päivä.

Jos juna olisi saatu kasaan, se olisi pitänyt tehdä jo ennen käännöstä Myrskyläntieltä, koska siitähän alkoi nopea myötätuulipätkä, joka sitten kääntyi tiukasti viimeiseen mäkeen ennen kaupunkiosuutta – myötätuulella olisi kannattanut jo olla kärjessä.

Tume menestyi siis ihan omilla taidoillaan ja voimillaan!

Sampo Koistinen, KPH

Opettavaista tässä tarinassa onkin se, että vaikka etukäteen on sovittu selkeät nuotit joukkuetaktiikaksi, ei voitosta ajava kuski voi tuudittautua pelkästään timitoveriensa tukeen, vaan omaakin päätä on käytettävä. Tässäkin tapauksessa voitto olisi mennyt sivu suun, mikäli Tuomas olisi jäänyt odottelemaan kirijunaansa saapuvaksi.

201506079999_135 (1024x683)

Kilpasarjaa. Kuva: Ilse C Holm.

Valtaosa kilpasarjan kisoista on perinteisesti päättynyt pääjoukon kiriin, mikä on luonnollinen seuraus siitä, ettei kunnollista joukkueajamista ole ollut. Irtiottoyritykset ovat tarkoittaneet todennäköisimmin vain omien voimien tuhlausta, kun pääjoukko on yhdessä tuumin ajanut karkulaiset kiinni – kaikki ovat siis käytännössä ajaneet vain itselleen. KPH:n kilpasarjan joukkueen idea onkin alun perin lähtenyt halusta kehittää kilpasarjan ajoa lajinomaisempaan suuntaan.

”Joukkuetta kerätessämme ensisijainen kriteeri oli halu ajaa joukkueena ja valmius uhrata henkilökohtaista menestystä joukkueen eteen. Saimme kasaan kuusi aiemmin kilpasarjassa ajanutta ja kuusi täysin maantiekisaamiselle uutta kuskia. Tämä kausi on mennyt aika lailla opetellessa joukkueena toimimista, taktiikoiden laatimista ja sitten sitä konkreettista kisaamista”, Koistinen kuvailee.

KPH:n kilpasarjan tiimin joukkueenjohtajina toimivat Sampo Koistinen ja Aleksi Koskinen. Koistinen ja Jeremiah Tesolin laativat yhteistyössä kisojen taktiikat. Tiimin pääsponsorina toimii Kivenlahden Pyörähuolto, jonka omistaja Antero Salvanto on myös ollut mukana joukkueen perustamisessa alusta alkaen. Salvanto ajaa itse KPH:n elitetiimissä, joka niin ikään on kasvanut jo 11-henkiseksi.

Koistinen esittääkin vielä toivomuksen kilpasarjan kuskeille: ”KPH:ssa toivomme, että mahdollisimman moni kilpasarjan kuski liittyisi järjestäytyneesti ajavaan joukkueeseen, jotta jo ensi kaudella kilvanajo siellä muistuttaisi luonteeltaan enemmän eliteä. Tällä hetkellä kilpasarja ei taktisesti valmista ajajaa kategorianousuun lainkaan joukkueajon puuttumisen vuoksi.”

KPH1

KPH:n joukkuetta Rosendahlin jälkimainingeissa. Kuva: Aleksi Koskinen.

Tulokset.

Artikkelikuva: Ilse C Holm.

6 kommenttia

  • Asiallinen juttu. KPH:n laaja miehitys on tuonut kilpaluokkaan mukavan lisän mutta samalla on ymmärrettävää, että muiden 5+ kuskin joukkueiden puute jopa turhauttaa. Nykyisellään non-KPH kuskien pitää aika tarkasti valita tilanteet, joissa hakea ratkaisuja jos tavoitteena on hyvä tulos. Toivotaan ja tehdään ”jotain”, että saadaan tilanne kehittymään. Jos saatais muutama 5-6 hengen tiimi viivalle joukkueena ajamaan, niin olisi kaikilla vieläkin hauskempaa :-)

  • Porvoossa IK:lla oli kuusi kuskia, JäPy:llä ja UP:lla neljä ja kaikilla joku top kympissä. Siinä olis ollut jo 11 kuskia uhrattavaksi kapteeniensa eteen, jos pystyttäis yhteistyöhön…

  • Jätin kirjoittamatta auki pohdinnan siitä, miten (kisaamisessa mahdollisesti täysin keltanokka) kilpasarjan kuski käytännössä liittyy järjestäytyneeseen tiimiin, jos sellaisia yksinkertaisesti ei ole tarjolla. Luonnollisesti vaihtoehtoja joukkueen rakentamiseen voi olla useita, mutta joka tapauksessa se vaatii motivoituneen porukan ja kykyä sen johtamiseen. Kenties KPH:n tiimi aiheuttaa nyt sysäyksen ja motivaation tähän suuntaan, mikä pidemmällä tähtäimellä kehittäisi lajia kokonaisuudessaan.

  • ”Eihän me voida näytellä joukkokohtauksia, kun meitä on vaan kaks” – ”Multiploidu!” (Kummeli)
    Yksi konkreettinen toimenpide voisi olla aktiivinen kuntoajajien rekrytointi mukaan kilpaluokkaan. Kuntoajoissa on paljon porukkaa, joka vauhtinsa puolesta voisi hyvin ajaa kilpaluokassa ja saisi sieltä ehkä myös mielekkäämpiä ajoja.

    • @hannakohan Tuo voisi olla ihan oman jutun paikka. Miten liitytään joukkueeseen. Miten kasataan joukkue ja mitä se vaatii byrokratian ja ajokamojen osalta (vai ajetaanko seuran paidoissa). Jne.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>