Osallistuin Paris-Brest-Paris -brevetille jo kolmatta kertaa, mutta tapahtuman erityisyyttä ei silti muista kuin vasta lähtöpaikalle saapuessaan. Breveteissähän ei tunnetusti ole mitään hullua, paitsi kaikkien muiden mielestä, joten tällaiselle kerran neljässä vuodessa järjestettävälle vertaistuelle on kysyntää. Yli 60 kansallisuutta, lähes 6 000 osallistujaa, ja kaikilla yhteinen tavoite: ajaa 1 230 kilometrin matka aikarajassa.

Se, mikä tekee juuri Paris-Brest-Parisista ainutlaatuisen brevettien joukossa, ei ole tapahtuman vaativuus tai suuri osallistujamäärä, vaan totaalisen pyöräilyhullu yleisö. Ilman tapahtuman yli 100 vuoden historiaa ja pyöräilyyn fanaattisesti suhtautuvaa kansaa ei syntyisi sitä aitoa ja innostunutta kannustavaa tunnelmaa, jonka pyöräilijät saavat matkansa aikana kokea.

Matkaan lähdettiin noin 300 ajajan ryhmissä 15 minuutin välein sunnuntaina kello 16 alkaen. Ensin 80 tunnin aikarajassa ajavat.

Ensimmäisen 100 kilometrin ajan letkat ovat pitkiä ja kaupunkien kaduilla ajettaessa myös jatkuvaa haitariliikettä.

Matka

Osallistujat voivat valita, tavoittelevatko 80, 84 vai 90 tunnin aikaa. Sunnuntaina iltapäivällä lähtevät ensin nopeimmat ja sitten hitaimmat. 84 tunnin ajajat lähtevät aikaisin maanantaiaamuna. Matkalla on 14 kontrollia: 5 matkalla Brestiin ja 7 matkalla Pariisiin. Etappien pituudet ovat yleensä 60 ja 100 kilometrin välillä. Nousua matkalla on noin 11 kilometriä.

Yleisöä PBP:ssa on moneen lähtöön, mutta aina ei kannata uskoa silmiään.

Pappiko se siellä on pyöräilee pitkin seiniä? Ei se on vain nukke. Myös kuvan oikeassa laidassa istunut pariskunta osoittautui nukeiksi.

”Ovatko nämä ihmiset täällä meidän takia?”, Jan kysyi matkalla takaisin Pariisiin. Kyllä. Kylissä oli täysi meno päällä aamu kahden aikoihin.

Kannustus ei jäänyt pelkkiin iloisiin taputuksiin vaan reitin varrella oli tarjolla myös paikallisten tekemää evästä. Jotkut maksua vastaan ja osa aivan ilmaiseksi.

Tämän herra tarjosi kahvia ja lettuja. Korvaukseksi hänelle pitää lähettää postikortti kotoa ja käydä tervehtimässä uudestaan neljän vuoden kuluttua.

Kiireisiä randonneureja on joskus vaikea saada pysähtymään. Tässä maaseudun lapset tarjosivat vettä ja luumuja ”lennosta”.

Paris-Brest-Parisin ikäraja on 18 vuotta. Yleisöllä ei ole ala- eikä yläikärajaa.

Kansa

Olisi aliarviointia sanoa normandialaisia pyöräilyhulluiksi. Yleisö on yksinkertaisesti niin sekaisin, että sille on vaikea löytää sopivaa sanaa. Tämä siis täysin positiivisessa mielessä. Suurin osa ohitettavista kylistä on pieniä, muutaman sadan asukkaan taajamia, ja PBP on tuttu kaikille vauvasta vaariin. Vaarit olivat ehkä olleet katsomassa Paris-Brest-Parisia 1950-luvulla ja lapset ovat sitä toivottavasti katsomassa 2050-luvulla omien lastensa kanssa.

Yleisöstä näkyy läpi vilpitön arvostus urheita pyöräilijöitä kohtaan ja iloisuus siitä, että saivat auttaa heitä kohti maalia. Tämä on todellinen pyhiinvaelluspaikka kaikille brevet-harrastajille, jotka vuodesta toiseen koluavat tyhjiä teitä saaden osakseen korkeintaan halveksivan mulkaisun.

PBP:n reitti kulkee samaa tietä molempiin suuntiin. Ensimmäiset olivat lähes 200 km edellä tullessaan vastaan.

Puolimatkan krouvin jälkeen alkoi vastaan tulla jatkuva nauha 90 tunnin ryhmässä aloittaneita.

Matka jatkuu aamusta iltaan ja illasta aamuun.

Liikenteen sattuessa ajetaan liikenteen mukaan.

Hehkuva kulkue yön pimeydessä.

Brevet

Brevetit ovat kuljeskelua kontrollien välillä. Joskus olet yksin. Joskus sataa. Joskus on pimeää. Joskus on kylmää. Joskus eksyt. Joskus unohdat kaiken ympärilläsi ja vain ajat. Eikä aikakaan, kun olet jo perillä.

Saapuminen Carhaix’n kontrollille.

Kontrollit ovat yleensä kouluja tai urheilukeskuksia. Ruuhka-aikoina kontrolleilla on satoja pyöräilijöitä.

Reitillä oli myös kaksi salaista kontrollia, joiden paikka ei ollut ennalta tiedossa. Niillä varmistetaan, että kaikki pysyvät oikealla reitillä.

Kontrolleilla voi ostaa ruokaa ja juomaa sekä kahviksi kutsuttua mustaksi värjättyä vettä erilaisissa astioissa.

Kontrolli

Osallistujat voivat käyttää omaa huoltoautoa kontrollien läheisyydessä. Kontrollille saavuttaessa ohitetaan kymmenittäin tien vierelle parkkeerattuja huoltoautoja. Osa on täysin varusteltuja matkailuautoja ja useimmat huoltavat isompia ryhmiä. Joillekin huollettu tauko tarkoittaa grillailua ja chillailua huoltoauton luona. Toisille taas juoksua kontrollille, jonka aikana huoltaja on vaihtanut pyörän juomapullot täysiin, täyttänyt ruokapussin ja pakannut mukaan seuraavalla etapilla tarvittavat vaatteet.

Pitkillä breveteillä, joissa osallistujat myös nukkuvat, on joillekin kontrolleille järjestetty myös nukkumis- ja peseytymistilat. Paris-Brest-Parisissa sellainen löytyi jokaiselta kontrollilta. Huopa ja herätys maksoivat kaksi euroa.

Väsyneitä pyöräilijöitä on kaikkialla.

Improvisoidut nukkumapaikat eivät välttämättä tarkoita, että nukkumasali olisi täynnä. Ajajat eivät vain halua tuhlata aikaa. Silmien auetessa matka jatkuu.

Erilaisia asentoja nukkua on yhtä paljon kuin paikkoja ….

…, mutta tämä Villaines’n kontrollilla bongattu randonneur …

… ansaitsee erityismaininnan.

Kontrollien lisäksi nukkujia riitti myös teiden varsille. Kolmannen yön aamu oli huvittava näky, kun avaruushuopaan kääriytyneitä pyöräilijöitä näytti olevan jokaisessa puskassa.

Väsymys

PBP:ssä nukkuminen saa väkisinkin humoristisia piirteitä. Kaikki ympärillä tuntuu olevan täysin irrallaan normaalista. Väkeä nukkuu missä tahansa sattuu olemaan tilaa. Pusikoissa, puistonpenkeillä, lattioilla, pöydillä tai pöytien alla. Kontrolleilla on tarjolla asialliset nukkumapaikat, mutta monet ajavat pelkällä tahdonvoimalla, jotta aikaa ei kuluisi hetkeäkään ylimääristä. Silmät laitetaan kiinni ja nukutaan. Kun silmät aukeavat, taas ajetaan.

Nämä kolme saksalaista veljestä olivat, jälleen kerran, tapahtuman ainoa tripletti.

Matkaa voi taittaa esimerkiksi fiksillä.

Mukana kulkeva tavaramäärä vaihtelee. Ennen lähtöä Ivo ei ollut vielä varma lähteekö Paris-Brest-Parisiin vai naparetkelle.

Kinnereitä ja nojapyöriä oli tapahtumassa monta.

Kolmipyörällä ajava on todennäköisesti britti.

Jos pyörä näyttää Mad Max -elokuvan ylijäämältä, niin ajaja on todennäköisesti Japanista.

Vanhimmat pyörät ovat vanhempia kuin vanhimmat osallistujat. Vanhimmat osallistujat olivat yli 80-vuotiaita.

Pyörä

Erikokoiset ja -näköiset, toisinaan hassunkuriset pyörät ovat yksi Paris-Brest-Parisin erikoisuus. Useimmat ajavat perinteisillä maantiepyörillä, joihin on viritelty muutama laukku ja valot. Niiden lisäksi tapahtumaan starttaa myös satoja erikoispyöriä. Säännöt toteavat pyörästä lyhyesti, että sen on oltava kaksi- tai kolmepyöräinen ja pelkällä ihmisvoimalla kulkeva.

Jos ensimmäisen brevetin ajaminen jännittää, niin kannattaa muistaa, ettei se ole ainakaan kalustosta kiinni.

Jan (vasemalla), minä (keskellä) ja Pertti (oikealla) lähdimme liikkeelle C-ryhmässä ja ajoimme yhdessä noin 800 kilometriä. Maaliin tulimme samaan aikaan 67 tuntia ja 39 minuuttia lähdön jälkeen.

Vuoden jo vaihduttua postissa saapui mitali, hyväksytty brevet-kortti sekä tuloskirja.

Loppu

Kaikki hauska loppuu aikanaan. Niin myös Paris-Brest-Paris palasi talviunille odottamaan vuoden 2019 elokuuta. Randonneurit palasivat takaisin koteihinsa ainutlaatuista kokemusta rikkaampana. Maanteiden runoilijat ovat taas valmiina seuraavaan brevet-kauteen ja hyräilemään värssyjään pitkin maailman teitä.

Suomalaisia oli tällä kertaa mukana ennätysmäärä. Matkaan lähti 28 ja maaliin pääsi 24. Vielä vuonna 2011 suomalaisia oli mukana vain 13.

Jos haluat kuulla lisää Paris-Brest-Parisista, niin 9.3. kello 18 alkaen on Hug bikeshopissa Randonneur-tapaaminen, jossa katsotaan Paris-Brest-Parisista tehty DVD.