kesäkuu 27, 2015

Päiväkirjamerkintä 2015 Fleche Finlandista

Aiemmin keväällä yritän houkutella kavereita mukaan Flechelle. Pitäisi ajaa 24 tuntia Helsingistä Jyväskylään, vähintään 360 kilometriä, ja reitin suunnittelisin lähtijöiden kunnon mukaan. Muutaman ehkän lisäksi kiinnostuneita ei tälläkään kertaa löydy.

Samalla viikolla kuin Fleche jo ajetaan alan sitten etsiä joukkuetta Fillarifoorumilla. Joukkueessa pitää olla kolmesta viiteen henkeä. Foorumilta löytyy kaksi saman ongelman kanssa painivaa, ja lisäksi saan vielä seurastani Prologista ylipuhuttua yhden ajajan mukaan. Antti oli jo tehnyt reitin, joka olisi suunnilleen 430 kilometriä pitkä. Vilkaisen sen pääpiirteittäin läpi, mutta en vaivaudu lataamaan sitä omaan navigaattoriin. Jos jotain ongelmia tulisi niin reitin voisi aina tarkistaa matkan aikana netistä.

Edetävänä iltana palaan kotiin puolen yön tietämissä ja pakkaan. Nopea googlaus. Maalista Jyväskylän Scandicista löytyy uima-allas eli pakkaan mukaan uimahousut. Brevetille pakkaaminen on aina jossain määrin tila- ja painorajoitteista, joten päädyn jättämään arkipaidan kotiin ja siviilikamaa pakkaan mukaan vain shortsit ja kalsarit sekä hammasharjan. Ajaessa käytetyt villasukat ja -aluspaita saavat luvan olla tarpeeksi kanssamatkustajaystävällisiä bussimatkalle takaisin kotiin. Sääennuste ei lupaa enää jatkuvaa sadetta, mutta eipä sillä olisi mitään merkitystä. Se vaikuttaisi vain siihen mitä aamulla pitää laittaa päälle. Laitan pyöräilyvaatteet pinoon tuolille, täytän vesipullot ja menen nukkumaan.

8:15 soi ensimmäinen herätyskello, 8:15 soi myös toinen herätyskello ja 8:16 tietokoneen playlist aloitti Metallican For whom the bell tollsin niin kovalla, että sängystä on pakko nousta se hiljentämään. Ainoa tunnettu tapa, jolla pääsen varmasti sängystä ylös. Aamiaiseksi syön muutaman palan pullaa ja kourallisen makeisia samalla, kun pukeudun taisteluvarusteisiin ja tarkistan, että kaikki erilaiset latausjohdot ja työkalut on pakattu mukaan. Latausjohtoja on kolmea erilaista ja yhteensä viisi. Ulkona ovesta olen noin kello 8:45 ja lähtö oli sovittu Pukinmäen Shellille kello 9.

P5230510

Antti ja Sampsa Sipoossa.

0 km / 9:03 Saavun tihkusateessa lähtöpaikalle, jossa muut jo juovat aamukahvia ja ovat valmiina lähtöön. Haemme ensimmäiset leimat (Myös Flechellä käytetään brevet-kortteja) tiskiltä ja lähdemme liikkeelle. Tihkusade jatkuu ja Antti ajaa meidät ulos kaupungista. Kaupunkiajo on yleensä erityisen epäsosiaalista, kun pitää seurata liikennettä ja tietä tavallista enemmän. Toisaalta on tässä vielä melkein 24 tuntia aikaa parantaa maailmaa ja jutella mukavia. Jatkamme kohti Nikkilää. Tiet ovat jo ehtineet kuivua ja sade lakata. Ensimmäinen tauko olisi jo 50 kilometrin jälkeen Monninkylässä leipomon kahvilassa.

Liikkeelle lähti neljä ajajaa. Antin, joka järjestää Flechen, olen tavannut jo monta kertaa aiemminkin samoissa merkeissä. Hänellä on parin kymmenen vuoden kokemus brevet-pyöräilystä. Palash on seurani Prologin jäsen ja olen tavannut hänet aikaisemmin pari kertaa. Tämä on hänelle ensimmäinen brevet-tyylinen tapahtuma. Sain Palashin ylipuhuttua mukaan aiemmin viikolla. Sampsaa en ole aiemmin tavannut. Hän tuli lähtöpaikalle aamujunalla Lahdesta. Hän oli kuulemma yrittänyt kerätä joukkuetta Lahdesta, mutta oli lopulta ainoa lähtijä. Ensimmäisiä brevettejään Sampsa oli ajanut viime vuonna yksin.

Ajamme reippaassa myötätuulessa kohti Monninkylää ja juttelemme Sampsan kanssa siitä, miten ylipäätään päädyimme ajamaan brevettejä. Yritämme olla ajamatta paljoa yli 35 km/h, koska Sampsan sinkulalla riittää siinäkin jo sotkemista.

P5230512

Matka jatkuu tauolta Monninkylästä.

60 km /11:30 Saavumme Monninkylään ja poikkeamme kahville. Internet-ajan ihmisten tankkaus alkaa laittamalla erilaisia laitteita, kelloista kameroihin, lataukseen. Nostalgisoin sitä, miten asiat olivat ennen. Tauot olivat sosiaalisia tilaisuuksia, kun taas nyt kaikki alkavat näppäillä kännykkäänsä. Syyllinen. Retweettailen @randonneursfi-tunnuksella Flechen tilannetietoja ja lähetän kuvia matkalta. Matkaan ovat lähteneet joukkueet Espoosta, Oulusta ja Tampereelta.

Syön pasteijan ja munkin. Kuppi kahvia on matkan ensimmäinen, muttei varmasti viimeinen. Tauko päättyy siihen, mistä alkoikin, eli elektroniikan keräämiseen kahvilan seiniltä. Hiljainen joukkomme jatkaa reippaassa myötätuulessa kohti Vierumäkeä. Säästä puhuminen on varma rasti pyöräilijöiden keskuudessa, koska kaikilla on muistoja niin myötä- kuin vastatuulista. Sää on myös aina vaanimassa ympärillämme. Liikenne on rauhallista ja maisemat keväisiä. Lähes koko matka ajetaan minulle uusia teitä. Helsinki-Turku-Pori-Tampere-neliöstä olen ajanut lähes jokaisen päällystetyn tien, mutta itään minulla ei yleensä ole mitään asiaa. Nastolan läpi ajaminen tuo maalaismaisemaan pientä vaihtelua. Pajulahdelta on enää alle tunnin matka Vierumäelle. Tunti sinne tai tunti tänne. Kohta saa ruokaa.

Keväistä maalaismaisemaa ja vahva myötätuuli

Keväistä maalaismaisemaa ja vahva myötätuuli.

145 km / 15:00 Haemme leimat korttiin hotellin respasta ja ajamme pienen kiertotien syömään golf-klubille. Noutopöytä on katettu neljään asti. Tarkoituksemme on pitää kunnollinen noin tunnin tauko.

Kypärät vievät yhtä paljon tilaa kuin lautaset

Kypärät vievät yhtä paljon tilaa kuin lautaset.

Flechellä tauko saa kestää kaksi tuntia. Viimeisen kahden tunnin aika pitää ajaa vähintään 25 kilometriä. Tauot ovat lyhyellä, suunnitelman mukaan 435 kilometrin, reitillä joka tapauksessa pitkiä, jos vain ei tule teknisiä ongelmia. 24 h -huoltoasemat suhteutuvat yleensä nihkeästi pöydässä nukkumiseen. Tosin joitakin vuosia sitten Flechellä yksi joukkue oli onnistunut pitkällä yötauollaan nukkumaan penkeillä oikein luvan kanssa. Se oli muistaakseni jokin remontissa ollut ABC:n ravintolasali.

Ensimmäisen tauon kaava jatkuu. Ruokaa ja someilua. Tunti kuluu nopeasti ahmiessa ja säästä puhuessa. Säästä. Siitä joka heitti meidät etuajassa Vierumäelle ja Lyyli-myrskyn nimellä sai oululaiset kääntymään takaisin kohti kotia. Flechen maali siirrettiin täksi vuodeksi Tampereelta Jyväskylään, jotta oululaisetkin pääsisivät ajamaan Flechen, mutta ensimmäinen yritys jäi yritykseksi.

Heinolan läpi ajaminen toi vaihtelua reittiin

Heinolan läpi ajaminen toi vaihtelua reittiin.

Tunti on kulunut tauon alusta ja Palash valittelee jalkojen väsymistä. Hän kyselee klubin henkilökunnalta linja-autoyhteyksiä takaisin Helsinkiin. Ylipuhumme kuitenkin Palashin vielä jatkamaan. Seuraavalle tauolle Kuortiin on vain parin tunnin matka ja sieltä ainakin pääsisi helposti 5-tietä kulkevilla vuoroilla takaisin kotiin. Kaikki viittaa siihen, että kyse on lähinnä henkisestä vaivasta. Polkimet Palashilla pyörivät vielä samaan tahtiin kuin muillakin. Suurin osa matkasta Kuortiin on urbaania aluetta. Heinolaa. Seikkailemme vaihteeksi kevyen liikenteen väylillä, jotka ovat paikoitellen melkein ajokelpoisia. Stressaavaa se on ajorataan verrattuna. Lyhyen 5-tietä ajetun osuuden jälkeen käännymme kohti Kuortia ja pidämme lyhyen tauon järven rannalla. Vain kymmenen kilometriä jäljellä ennen taukoa.

196 km / 18:00 Pidämme kahvitauon Kuortin ABC:llä ja yritämme vielä kerran ylipuhua Palashin jatkamaan. Polkeminen näytti edelleen matkalla sujuvan, mutta hän on päättänyt jättää leikin kesken. Olemme olleet matkalla taukoineen noin 9 tuntia ja edenneet melkein 200 kilometriä. Toisin päin ajatellen meidän pitää käyttää 15 tuntia 235 kilometrin ajamiseen. Taukoja pitäisi taas lopussa venyttää, jotta emme ole liian aikaisin perillä.

Palash valittelee väsyneitä jalkojaan. Kaikilla meillä on väsyneet jalat. Kaikkia meitä jumittaa milloin mistäkin. Ainakin meitä kaikkia väsyttää olla hereillä yli vuorokausi. Ei auta. Yksi on joukosta poissa, eli toivotamme Palashille hyvää kotimatkaa ja hyppäämme takaisin pyörän selkään.

P5230565

Kuortista jatkoi enää kolmihenkinen joukkue.

Jatkamme matkaa kohti Joutsaa. Tiet alkavat olla tyhjiä. Autoja menee ohi harvakseltaan, ehkä 10 minuutin välein, ja ajamisesta tulee taas sosiaalisempaa. Aiheet pyörivät taas brevettien ympärillä ja siinä, miten ystävät suhtautuvat harrastukseen. Urheilun stigma breveteillä on vahva. Toisten käsitys on, että tällainen suorittaminen vaatii rautaista kuntoa ja harjoittelua. Loput kysyvät, miksi? He jäävät mieluummin kilpailemaan Tour de Helsinkejä ja triathloneja. Ihminen voi ihan hyvin osallistua brevetille, jos hän pystyy seisomaan kahdella jalalla ja pyörä on sen verran oikean kokoinen, ettei se murjo luita ensimmäisen tunnin aikana. Suosittelen lukemaan tämän erinomaisen pappiskapartion blogin talvipäivänseisauksena ajetusta 400 kilometrin matkasta Oulusta Jyväskylään.

Tuttu maisema vuoden 2013 Flecheltä

Tuttu maisema vuoden 2013 Flecheltä.

Huomaan sattumalta, että olemme samalla reitillä kuin vuoden 2013 Flechellä, jolloin ajoimme viiden hengen ryhmässä Espoosta Päijänteen itäpuolta kohti Tamperetta. Taukopaikka Joutsassakin näyttää olevan sama Teboil.

245 km / 21:00 Tauko alkaa tutuissa merkeissä. Ensin siirrellään pöytiä pistorasioiden toivossa. Sitten vallataan yksi ylimääräinen pöytä matkatavaroille ja tilataan ruokaa. Erilaisista pyöräilyeväistä on kirjoitettu kokonaisia kirjoja. Oma periaatteeni on syödä sellaisia asioita, joita yleensäkin syön, ja tarpeeksi. Joskus pyöräilyä aloittaessa luulin, että urheilujuomilla ja proteiinipatukoilla olisi jotain väliä. Jos niillä ei silloin ollut mitään väliä, niin tuskin niillä nytkään on, kun kilometrejä on kertynyt jo yli 100 000. Tähän asti matkaeväänä oli Pullavaa ja sen loputtua yritän löytää makeishyllystä jotain hyvää. Päädyn Turkin pippureihin.

Vasen pöytä tavaroille, oikea pyöräilijöille

Vasen pöytä tavaroille, oikea pyöräilijöille.

Teboilin kyljessä olevan baarin järjestysmies pällistelee pyöriämme ja yllättyy tavallista vähemmän, kun kerromme mihin olemme menossa ja mistä tulossa. Puemme päälle heijastinliivit ja laitamme valot päälle. Laitan samalla jalkaan toiset sukat ja kaivan laukusta pitkät hanskat. Järkkäri toivottaa meille hyvää matkaa ja jää katsomaan, kun katoamme takaisin tielle. Aurinko on vielä horisontin yläpuolella, mutta ei kauaa. Lämpömittarin lukema laskee jo alle kymmeneen asteeseen. Suuntaamme kohti Kangasniemeä. Tällaisia hetkiä varten näille reissuille haluaa lähteä. Sairaan kaunis auringonlasku, suomalainen järvimaisema ja tyhjät tiet. Jatkamme matkaa kohti Kangasniemeä ja suuntaamme siitä pohjoiseen kohti Hankasalmea. Lämpötila laskee kolmeen asteeseen. Ajamme hetken enemmän tai vähemmän hampaat irvessä. Miksikö? En tiedä. Yleensä kukaan ei halua olla se, joka haluaa pitää vessatauon tai vaihtaa vaatteita. Nyt on sekä kupla otsassa että jäätävän kylmä.

P5230604

Aurinko laski vähän ennen Kangasniemeä.

Pidämme lopulta tauon ja laitan päälle kaikki loput vaihtovaatteet eli kengänsuojat, takin ja buffin. Tilanne on taas normalisoitunut. Ainoa elementti, jolta pyöräillessä ei voi suojautua, on kova helle. Hiljainen joukkomme jatkaa matkaa pitkin tyhjiä pimeitä teitä kohti Hankasalmen Jari-Pekkaa. Jännän navigointivirheen takia päädymme ajamaan sinne 9-tietä pitkin. Muita ei tiellä edelleenkään näy.

Jari-Pekka on ainoa yöllä auki oleva

Jari-Pekka oli pakollinen taukopaikka Jyväskylää idästä lähestyessä – mikään muu ei yksinkertaisesti ole auki.

335 km / 02:00 Tauko alkaa niin kuin tauot alkavat. Tilaan ruokaa, ja istumme pöydän ääreen miettimään, mitä seuraavaksi. Matkaa on jäljellä 100 kilometriä ja aikaa seitsemän tuntia. Koska matka on edennyt hyvin, niin vastapainoksi meidän pitää sitten tappaa aikaa ylimääräiset pari tuntia johonkin. Käytännössä siis istumme silmät ristissä täällä lähes aution huoltoaseman perällä. Jari-Pekka on jännä konsepti. Saman katon alta löytyy ainakin seisova pöytä, Hesburger, Kotipizza ja Subway. Muita palveluita ei sitten muutaman tunnin ajomatkan sisään mahdukkaan. Olen käynyt kymmenillä vastaavilla huoltoasemilla ”tankkaamassa”. Niiden ainoa hyvä puoli on, että niissä ei varsinaisesti ole mitään vikaa. Ainakin saa mitä tilaa.

Matka jatkuu nyt ensi kertaa länteen. Odotettavissa on vastatuulta ja aurinkokin lähestyy taas horisonttia. Suorinta tietä Lievestuoreelle ei olisi kuin reilu 40 kilometriä, mutta kierrämme lenkin Lievestuoreenjärven ympäri. Flechen reitin loppuosa näyttää yleensä lattialle pudonneelta narulta. Varmuuden vuoksi viimeiset etapit voisi ajaa myös suoraan, jos tulisi kiire. Tunnelma ajaessa on kuin loppusuoralla vaikka perillä ollaan vasta viiden tunnin kuluttua. Lyhyt soratieosuus järven pohjoispäässä tuo matkaan pientä vaihtelua.

Saavumme Lievestuoreen Shellille – ja hetkinen. ”Avaamme sunnuntaisin kello seitsemän.” No, tämäpä mukavaa. Muut ovat vakuuttuneita siitä, että lähellä on toinen Shell, joka on aukeaa kuudelta. Itse en olisi niin vakuuttunut, mutta teemme parin kilometrin turneen Lievestuoreen ympäri ja takaisin Shellin pihaan. Pihaan ajaessa huomaamme, että aamuvuoron työntekijä on juuri saapunut paikalle.

Mitä parempaa tekemistä voisi olla kuin nukkua huoltoaseman pihalla sunnuntaina aamulla kello kuusi?

Mitä parempaa tekemistä ihmisellä voisi olla kuin nukkua huoltoaseman pihalla sunnuntaina aamulla kello kuusi?

400 km / 06:15 Shellin pihassa näemme myös Espoosta lähteneen kolmen hengen Fleche-ryhmän, joka oli saapunut paikalle kierroksemme aikana. Työntekijä ei kuulemma uskalla päästää meitä sisälle ennen avaamisaikaa. Hihittelemme tilaamme ja etsimme eniten aurinkoisen, vähiten tuulisen ja vain vähän bensalta tuoksuvan seinustan. Ei voi muuta kuin odottaa. Kukaan ei viitsi lähteä pyöräilemäänkään. 21 tunnin jälkeen on kuitenkin vaihteeksi uutta juttuseuraa ja kertaamme Flechen tapahtumia. Espoo-porukka kehuu kilvan tunnelmaa Verlan tehdanmuseon miljöössä, jonka kautta he ovat ajaneet.

Pääsemme onneksi vähän etuajassa huoltoasemalle ja syömme kevyen aamupalan. Itse odottelen jo vesi kielellä parin tunnin päässä siintävää hotelliaamiaista. Vähän seitsemän jälkeen olemme taas tien päällä. Jyväskylä näyttää kartalla yhdeltä suurelta moottoritieltä, ja siltä se näyttää myös paikan päällä. Viimeiset kymmenen kilometriä saamme taas seikkailla kevyen liikenteen väylillä, mutta Antin tekemä reitti johdattaa meidät suoraan maaliin.

Perillä Scandic Jyväskylässä

Perillä Scandic Jyväskylässä.

435 km / 8:30 Perillä! Viimeiset leimat korttiin, ja se on siinä. Maksan respaan aamiaisen ja saunan. Espoon ryhmä saapuu paikalle samoihin aikoihin. Kysymme ohjeet, miten ajamme pyörät parkkihalliin, ja menemme takaisin ulos. Samassa Tampereen porukka saapuu paikalle. Kyselemme muiden suunnitelmia ja näyttää siltä, että kaikki muut ryhmät ovat tavalla tai toisella lähdössä heti kotiin ja jättämässä aamiaisen väliin. Tamperelaisten piti ajaa takaisin kotiin, mutta vastatuuli saa heidät vaihtamaan julkisiin. Espoolaisista taas yksi lähtee ajamaan takaisin kotiin ja kaksi ei ollut pakannut mukaan vaihtovaatteita. Kaikenlaista. Tampereen porukka oli ajanut suuren osan matkasta kaatosateessa ja päätynyt ajamaan suunniteltua lyhyemmän reitin, koska heille tuli ylimääräisiä taukoja sateen loppumista odotellessa.

Uimahousut! Suihku ja uimaan. Mikään ei paranna maantien polkemaa ruhoa paremmin kuin virkistävä uinti. Sen parantava vaikutus on kuitenkin lyhytaikainen, ja aamiainen on katettu vain kello kymmeneen asti. Aamiaisella alan syömisen lomassa itsekin katsoa vaihtoehtoja, miten Jyväskylästä pääsee pois. Klo 11 aikaan lähtee näköjään linja-auto, johon näyttäisi ehtivän hyvin. Sampsa on menossa Lahteen samalla autolla ja Antilla oli etukäteen ostettu lippu myöhempään autoon. Kiitämme Anttia Flechen järjestelystä ja lähdemme Sampsan kanssa parin korttelin päässä olevalle linja-autoasemalle. Siellä ovat myös kaksi Espoon porukan ajajaa odottamassa samaa linja-autoa.

Linja-automatka vastaa tällaisella reissulla yleensä teleporttia. Astu sisään, sulje silmäsi, herää kotona. Miksi osallistuin Flechelle? Lukijalle jäi jonkinlainen kuva siitä, millaista meillä matkalla oli, ja ainakin minun osaltani se menee lokeroon ”kivaa”. Flechelle lähdin siksi, että se on oikeastaan oikein mukava tapa viettää viikonloppu. Kauniita maisemia. Stressitöntä. Rauhallista. Jos siinä samalla oppii liikkumaan omin voimin Helsingistä Jyväskylään, niin mikäpä sen parempi?

 


Lisää kuvia Flecheltä.

 

1 kommentti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>