elokuu 2, 2016

Munkin ääreltä: Vertaiskauhua kahdella pyörällä

Jokainen on tietämättään saattanut kohdata Munkkimiehen, sillä joskus Munkkimies liikkuu maanteillä kuin kuka tahansa meistä. Kahville ja leipomotuotteille perso sukkahoususankari tarkkailee maantiepyöräilyä muka-ulkopuolisen silmin. Artikkelin kuvat eivät liity tapaukseen.

Munkkimies oli taannoin eräällä pääkaupunkiseudun vakiolenkillä. Lähtöpaikka oli kesäisenä päivänä täynnä porukkaa. Munkkimiehen kunnolle sopivan nopeusryhmän lähtiessä kauhea totuus valkeni. Ilmassa leijui orastavan kasan – tai ainakin lehtipuhaltimenomaisesti hermoja riivaavan härölenkin – katku.

Matkaan lähti sekalainen seurakunta, ja ryhmäkoko uhkasi turvota tyystin liian suureksi. Komento katkaista porukka puoliksi kaikui kuuroille korville. Lopulta letkassa oli lopulta varmaan yli 20 ajajaa. Ja minkälaista ajajaa, kysytte varmasti?

Oli hihatonta paitaa. Niinpä. Oli triathlonpyörää. Jepjep. Oli pitkät kompressiosukat. Ihan oikeasti. Oli jopa yksi maailmanmestarin paidassa. Eikä ollut maailmanmestari.

12044044_10153378802287771_1013062846_oKuvituskuva: Matti Ouvinen

Alusta alkaen oli selvää, että vauhtia oli enemmän kuin järkeä. Ensimmäisessä risteyksessä Munkkimies oli itse vetovuorossa, ja niukin naukin onnistui pidättelemään letkan kiihdytystä siten, ettei valtava porukka revennyt riekaleiksi. Koska Munkkimiehellä ei ole rahkeita tehdä vetohommia koko lenkin ajan, oli kuitenkin pian vetäydyttävä letkan perälle.

Vetovuoron vaihto kiihdytti vauhtia entisestään. Seuraavassa risteyksessä, tiukassa s-mutkassa, josta käännyttiin isommalle tielle, tapahtui odotettu. Kärjessä into pinkeänä hinkuvat kiihdyttivät nuoruuden – tai oikeammin keski-ikäisyyden – innolla alamäkeen. Samaan aikaan letkan peräpää vielä jarrutti edeltävään shikaaniin, keskijoukon kiriessä putkelta täystehoilla kärkeä kiinni. Pitkässä alamäessä jalka suorana odotelleet risteyskirimiehet ihmettelivät varmaan, minne ne oikein jäivät – ja miksi?

Tultiin lenkin ensimmäiselle mäkiosuudelle. Mutkittelevalle vuoristoratamaiselle kymmenen kilometrin osuudelle tietä, jolle kiihdytetään lähes täyspysähdyksestä. Heti mäen juurella Munkkimiehen edellä ajavalta kuskilta putosivat ketjut. Hölmistynyt Cannondale-kuski jäi pyörittelemään tyhjää, eikä ketään tuntunut kiinnostavan porukan pitäminen kasassa tai sovitun vauhdin tavoitteleminen. Nyt ei enää meinattu.

12018521_10153378802292771_756262890_oKuvituskuva: Matti Ouvinen

Maailmanmestari oli hivuttautunut kärkeen ja alkoi rutistaa ylämäkeen. Mäen laella mestarismies hellitti ja lasketteli vastamäen vapaaratas rallattaen. Peesissä raahattiin jarruja tympääntyneenä, osa enemmän huohottaen kuin toiset. Sama toistui seuraavassa mäessä. Jostain edempää kuului: ”Ajettaisiinko telaketjua?”

Alkoi armoton avosirkus, jossa oikeanpuoleinen jono kiihdytti vimmaisesti päästäkseen sekunniksi kärkipaikalle ja väistyäkseen heti vasemmanpuoleiseen jonoon tai viisi metriä sen etupuolelle. Joukon perällä vedosta pidättyvät läähättivät henkensä edestä pysyäkseen kiihtyvän vauhdin mukana ja koittivat parhaansa mukaan arvailla, kuka nyt on tässä hullunmyllyssä mukana, kuka ei.

Pitkiin kompressiosukkiin sonnustautunut hihaton muotipainajainen rimpuili ylävartalo heiluen selvästi hämärän rajamailla. Selvästi ryhmäajosta täysin kujalla olevan triathlonistin ajolinja vaappui lähes kaksi metriä puolelta toiselle, mutta tästä vedosta ei voinut jättäytyä kuin Munkkimies.

Tällä kertaa hän ei halunnut katsoa kortteja loppuun asti. Jäi epäselväksi, veikö kauhean kukkuloiden kuninkuuden maailmanmestari, tempotikkumies vai polvisukka.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>