kesäkuu 26, 2015

Munkin ääreltä: Munkkimies valvoo

Jokainen on tietämättään saattanut kohdata Munkkimiehen, joka joskus liikkuu maanteillä kuin kuka tahansa meistä. Kahville ja leipomotuotteille perso sukkahoususankari tarkkailee maantiepyöräilyä ulkopuolisen silmin.

Munkkimies on tehnyt havaintoja kanssapolkijoistaan. Tunnistatko itsesi?

Tiimikuski

Tiimikuskilla on seuran – ellei Pro Tour -tiimin – ajoasu, aerokiekot, tuubirenkaat ja mielellään jonkin ammattitallin replikapyörä viimeisintä huutoa. Tiimikuski on ajanut pari harrasteluokan lähtöä kilpaa ja tuntee nimeltä kaikki kisakuskit. Tiimikuskin jutuissa lentelevät edellisen kisan – tai ainakin edellisen telkkarista nähdyn skaban – hylsyt. Ne ovat kuin inttijuttuja, mutta kovempia. Jostain syystä tiimikuskia ei tunne kukaan kisoissa menestynyt.

Paitsi uusimmista pyöräuutuuksista ja aerodynamiikan ihmeistä, tiimikuski tietää kaiken ravitsemuksesta ja treenaamisesta. Tiimikuski imaileekin säännöllisesti energiageelejä, vaikka omien puheidensa mukaan on porukkalenkillä ajamassa kevyttä palauttelevaa.

10511621_10152554806078726_8002691241823801218_o

Tiimikuski palauttelemassa.

Tahko Pihkala

Joukkoon mahtuu aina myös 70-vuotias kuivakka äijä, joka on hiihtänyt kesät talvet talvisodasta asti. Tahko on voinut ajaa kilpaa nuoruudessaan – ehkä Raul Hellbergiä vastaan.  Tahko liikkuu monesti vanhalla teräspyörällä, ja ainakin vuosikertavarusteissa. Pihkalan ajopaita ei ole villaa siksi, että se on trendikästä. Keinokuituja ei vain oltu vielä keksitty silloin, kun setä oli nuori.

Tahko saattaa ajaa aikansa porukan mukana, mutta jossain vaihessa kääkkä mieluusti haastaa nuorempiaan. Tahko vääjäämättä kiihdyttää porukan vauhtia vetovuoroon päästyään tai lähtee varoittamatta raivoisaan mäkikiritaisteluun. Sillä ei ole väliä, että ollaan ”naisten kevyellä tasateholenkillä”. Jos vauhdin kasvattamiseen tai kiriin ei vastata, Tahko lähtee protestinomaiseen hatkaan.

Neitonen pulassa

Heikko nainen uskaltautuu lenkille vain miesystävänsä seurassa ja vetoapuun turvautuen. Oikeastaan mamselli on mukana vain miehensä mieliksi. (Tai harmiksi – edes lenkillä ei pääse emäntää pakoon.)

Kaikissa tekniikkaan liittyvissä kysymyksissä neitonen tekeytyy täysin avuttomaksi, sillä onhan porukassa aina karvattomia karjuja, jotka ovat valmiita likaamaan kätensä renkaanvaihtohommissa. “Koska olen tyttö” ei liiku koskaan itsenäisesti ja pukeutuu hempeän tyttömäisesti, jotta kaikki varmasti huomaisivat.

Osa neitokaisista pulassa kyllästyy lajiin lyhyen ajan sisällä, eikä parisuhdepyöräily välttämättä ole tyydyttävää kummallekaan osapuolelle. Avuttomuus ja arkuus voi kuitenkin olla vain lyhyt kasvuvaihe matkalla suvereeniksi ja upeaksi pyöräilijäksi.

Vyölaukkumies

Porukkalenkeillä näkee monesti myös vyölaukkumiehiä. Vyölaukkumiehellä on valtava satulalaukku ja ylikokoisen ajopaidan selkätaskut pullollaan kamaa. Osalla jopa on oikeasti vyölaukku. Vyölaukkumies on varustautunut arki-illan kahden tunnin pyrähdykselle kuin Alppien ylitykseen. On vaatetta, työkalua, varaosaa – välipalaa unohtamatta. Lisäjuomaa voi olla selkätaskujen lisäksi jopa ohjaustankoon kiinnitetyssä pullohäkissä.

Vyölaukkumies saattaa olla liikkeellä cyclocrossarilla tai teräsrunkoisella retrokilpurilla. Yllä on Lidlin pyöräilyvaatteita, puhkikulutettuja 80-luvun ajokamppeita ja pahimmassa tapauksessa juoksutrikoita. Kalustosta ja varustuksesta riippumatta vyölaukkumies valitsee itselleen liian nopean vauhtiryhmän, rimpuilee katkeamisen rajoilla ja väistelee kuoppia vaaratilanteita tarjoillen. Vilkkaasti liikennöidyllä päätiellä vyölaukkumies ei epäröi heilua ajomuodostelmasta metriä sivuun puuskuttamaan omaa taisteluaan.

vyolaukku2

Vyölaukkumies voi luonnollisesti olla myös nainen.

Sivutoiminen

Sivutoiminen ei oikeastaan ole pyöräilijä. Useimmiten hän on triathlonisti, joka on oikeastaan juoksija, joka joutuu myös uimaan ja pyöräilemään. Sivutoiminen saattaa olla myös monesta kuntoilulajista intoutunut esimerkiksi talviurheilija, jolle pyöräily on kesäharjoittelun muoto. Mitään varsinaista intohimoa maantiepyöräilyä kohtaan ei sivutoimisella ole. Pyörä on välttämätön paha, eikä sivutoimista kiinnosta kilpapyöräily.

Monesti sivutoiminen – kuten moni aloittelijakin – tähtää Tour de Helsingin ajamiseen. TdH:sta on rakennettu omassa mielessä valtava pilvilinna, aivan kuin se olisi maratonin juoksemiseen verrattava urheilusuoritus. Kesälomakauden jälkeen porukkalenkit täyttyvät näistä TdH:hon tähtäävistä. Alkuvuosi on höntsäilty yksin tunnin tai kahden kevyttä lenkkiä. Lomakauden löhöilyn jälkeen suuri tavoite alkaa sitten tulla silmille, eikä alla ole yhtään kokemusta ryhmäajosta tai yli sadan kilometrin lenkeistä.

Hiljainen yhtiömies

Helsingin porukkalenkkien lähtöpaikoille saapuu parhaimpina päivinä satakunta pyöräilijää. Suurelle osalle reitit ovat tuttuja, ja ne on jaettu netissä GPS-mittarien lukemana tiedostona etukäteen. Kun nopeusryhmiä aletaan muodostaa, ei vapaaehtoisia ryhmänvetäjiä kuitenkaan näy.

Hiljaiset yhtiömiehet ovat kokeneita porukkalenkkeilijöitä. Kaikilla on reitin lukemiseen soveltuvat mittarit, ja lenkin aikana Garminit piippaavat reittiohjeita. Hiljaiset yhtiömiehet tietävät hyvin, ettei kipparina toimiminen edellytä vetotöiden tekemistä, mutta valmiutta porukan luotsaamiseen ei silti ole. Kyllä joku muu ottaa vastuun – hiljainen yhtiömies matkustaa aina aurinkokannella.

Data-autisti

Data on tärkeintä. Todellinen autisti mittaa aikaa, nopeutta, tehoa, sykettä, laktaattitasoja… Jos siitä saa dataa, sitä on kerättävä. Data-autistien temmellyskenttää on erityisesti Strava, eikä mikään ole tärkeämpää kuin virtuaalinen mittelö muiden pyöräilijöiden kanssa. Porukkalenkilläkin data-autisti lähtee täysin varoittamatta tykittämään Strava-segmenttiä. Mikäpä olisi tärkeämpää kuin sekunnin viilaaminen suoranpätkästä, jonka suuresta merkityksestä muut eivät olleet edes tietoisia.

Lenkin jälkeen autisti analysoi dataa ja toistelee kirjainyhdistelmiä, joita ymmärtävät vain toiset datan kerääjät, jos nekään. Omaa ajamista, palautumista ja nopeutta tarkastellaan sokeasti kerätyn datan ja softan antamien erilaisten käppyröiden valossa.

Tehomittarin voimaannuttama asiantuntija voi jakaa stetson pickup -tutkimusmenetelmällä tuotettua spekulaatiota kanssapyöräilijöiden suorituskyvystä. ”Sun HTTP on varmaan jotain 268. Pärjäisit hyvin Bianchi-cupissa.” Tästä asiaan vihkiytymätön saa suunnattomasti huvia ja hyötyä. Eli ei saa.

Munkkimies

Munkkimies on useimmiten keskivartaloikäistyvä ja pitää pullakahvista. Pyöräily on melkein täydellinen keski-ikäisen miehen laji. Näytä minulle sellainen mies, johon ei hiilikuitu, koneistettu alumiini, kevennys ja aerodynamiikkaspekulointi kiinnosta, niin osoitan sinulle valehtelijan. Speksausmahdollisuudet ovat rajattomat.

Pyöräily sopii hyvin polvivaivaiselle kaljamahalle, eikä siinä tarvita edes pallosilmää. Mitä parasta, maantiepyöräily on aikaaviepää touhua, joten sen parissa pääsee pakoon perhe-elämää moneksi tunniksi.

Munkkimiestä ei edes harmita nuorille kilpakuskeille häviäminen – aina voi syyttää liian painavia pullotelineitä. Tärkeämpää on taukopaikan korvapuustien koko ja lenkin speksissä pysyminen. Mustaan pinkeään lycraan pukeutunut ylipainoinen hylje on koominen näky, eikä ole ihme, että moni ”mamil” salaa harrastuksensa työkavereiltaan.

munkki

Mies ja munkki.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>