toukokuu 1, 2015

Lattomeressä sattui ja tapahtui

Kevät alkoi klassikkokisalla – Lattomeressä sattui ja tapahtui

Kevätklassikoksi itsensä brändännyt Lattomeriajo järjestettiin tänä keväänä 17. kerran avaten samalla maantien kisakauden. Kisa on tunnettu tasaisesta reitistään ja raatelevista peltoaukeiden sivutuuliosuuksista, joilla on ollut aiempina vuosina tapana erotella jyvät akanoista. Tänä vuonna tietöiden takia perinteistä reittiä jouduttiin muuttamaan, ja niinpä kilpailijat ajelivat noin 25 kilometrin mittaista ympyrää Ulvilan Kaasmarkussa. Reitti on tuttu aiempien vuosien Satakunnan ajoista, jotka puolestaan tänä vuonna ajetaan Noormarkussa.

Perinteisiin on myös kuulunut alkukevään epävakaa sää – joinain vuosina kisoja on jouduttu jopa siirtämään, kun taivaalta on tullut lunta ja räntää. Tällä kertaa sää oli kuitenkin vuodenaika huomioiden käytännössä paras mahdollinen: pilvipeite alkoi rakoilla juuri ennen lähtöä ja pieni auringonpaiste kompensoi pohjoisesta päin puhaltavaa tuulta. Tuulen nopeuskin oli varsin maltillinen, noin viisi metriä sekunnissa.

Ensimmäisessä lähdössä starttasivat sekä miesten elite- että kilpasarja, ja siten lähtöryhmän koko oli sadan paremmalla puolella. Miesten kanssa samassa lähdössä ajoi myös kolme naista: Bigla Pro Racing Teamin riveissä ammattilaisena Euroopassa ajava Lotta Lepistö, Team Medilaserin nuori lupaus Laura Vainionpää sekä Uudenmaan Pyöräilijöiden Kirsi Väinölä.

Poljennon kirjoittajista lähdössä oli mukana Niki Birling, Petri Matero, Jan Nyholm ja Joona Tuusa. Nikin kertoman mukaan kisa alkoi erittäin levottomalla ajolla, ja hän ehti jo kirota mielessään huonoa sijoittumistaan lähtöruudukossa, sillä porukan perällä jojoilun sai toden teolla tuta. Niki ehtikin jo ajatella mielessään, että porukan kärjen on nostettava vauhtia tai kohta rytisee. Kävikin niin, että vauhti nousi ja sitten rytisi.

1836802_1054742034539886_9167918206766298534_oPääjoukon menoa. Kuvassa IK-32:n, CCT:n ja Finnfalz-Rush Racingin värejä. Kuva Antti Salonen.

Ensimmäinen kasa sattui heti saattoajon päätyttyä. Poljennon tietojen mukaan tilanteesta aiheutui ainakin yksi solisluun murtuma, mutta vakavimmilta vammoilta vältyttiin. Kaatuilut aiheuttivat kuitenkin sen, että noin 50-henkinen pääjoukko meni menojaan muiden jäädessä joko itse kasaan tai jumiin sen taakse.

“Kun olin saanut kierrettyä kasan ympäri puoliksi jalkautuen, totesin ääneen, että nyt on tiellä tilaa ajaa, ja aloitin pääjoukon kärjen jahtaamisen. Meitä oli noin 5-6 kuskia vetohommissa – ja ties kuinka monta perässä – ja joukko saatiinkin äkkiä kiinni. Tosin kaikki ensimmäiseen kasaan juuttuneet eivät enää selvinneet takaisin pääjoukkoon”, kertoo Niki.

Tässä vaiheessa osa kilpailijoista oli ilmeisesti olettanut pääjoukon löysäävän tahtia, jotta kisan näin alkuvaiheessa tapahtunut kolari ei pudottaisi vielä jatkavia kokonaan pois pelistä. Aivan näin ei kuitenkaan käynyt, vaan kärki oli jatkanut varsin reipasta tahtia odotellen lopulta kuitenkin Nikin isomman porukan kiinni. Toisaalta Janin kokemuksen mukaan itse kasa aiheutui alun perinkin kiihdytyksen takia, kun joukon vasen ja oikea puoli oli reagoinut rytmin muutokseen eri nopeuksilla. Mikäli kolari syntyi vasta sen jälkeen, kun kärki oli jo nostanut tahtia, ei etupäässä välttämättä heti edes ymmärretty, että jotain oli sattunut. Mikäli tässä tilanteessa oltaisiin kaivattu kilvanajon rauhoittamista, jotta peräpää saa pääjoukon uudestaan kiinni, lienee syytä suunnata katseet tuomariauton suuntaan.

Hermostuneen ajon lupaama kasa sattui loivassa ylämäessä. Olin joukon vasemmassa laidassa, pari riviä kaatuneiden takana ja sain hädin tuskin jarrutettua hallitusti. Jalka irrosi jarrutuksessa ja jouduin pysähtymään kokonaan. Maassa suoraan edessäni makasi tiimikaverini Matti Priha, joka kettumaisin elkein luki tilanteen ja antoi muille tilaa ohittamista varten lausuen samalla saatteeksi: ”Tää on niin tätä.” Ehdin nopeasti vilkaista, että mies näytti ehjältä – hyvä niin, muuten se olisi jäänyt vaivaamaan kisan ajaksi.

Ohitettuani kasan huomasin, että pääjoukko oli jo hävinny mutkan taakse, ja neljän hengen ryhmä oli päässyt kaatuneiden ohi oikealta puolelta. Otin pienen kirin kiihdyttääkseni porukan perään ja ryhdyin takaa-ajoon. Väli oli noin 50 metriä ja sain sen aika pian kiinni. Neljästä miehestä kolme piti tahtia hyvällä hengellä. Liityin seuraan ja otin vetovuoroja Nikin liittyessä myös pian vetohommiin. Tehomittari näytti aika miehekkäitä lukemia, mutta jalat sanoivat ”antaa mennä vaan”. Annoin jaloille luottoa ja jatkoin vetovuorojen ottamista, kunnes saavutimme pääjoukon alle kymmenen minuutin tasaisella takaa-ajolla.

-Jan Nyholm, CCT

Hatka kiinni tiimien yhteistyöllä

Kisan keskivaiheita leimasi lupaavan näköisen irtioton karkaaminen (IK-32.orgin mukaan mukana olivat Juho Hänninen TWL, Jesse Kaislavuo TWL, Timo Pikkarainen GIF, Valtteri Repo CV, Teemu Viholainen Akilles, Jaakko Toppari JurVo ja Ville-Pekka Reponen IK-32), jonka kiinniajon CCH:n KPH- ja CCT-tiimit hoitivat. Irtiotossa mukana ollut Reponen kommentoikin laskeskelleensa päässään, ketkä jahtaamisen joutuvat hoitamaan, sillä tiimit, joiden oma kuski on mukana hatkassa, eivät luonnollisestikaan aja omiaan kiinni. Todennäköisin vaihtoehto olikin CCH:n alaiset tiimit, joiden edustajia ei hatkassa ollut, ja jotka arvatenkin olivat kiinnostuneita kilvanajon lisäksi myös varsinaisista sijoituksista.

Toisella kierroksella hatka oli päässyt karkuun. Pidin ruokataukoa joukon keskivaiheilla ja juttelin KPH:n kavereiden kanssa niitä näitä, kun kuulin KPH:n Niklas Collianderin kutsuvan tiimiään vetopuuhiin. Ajatuksissani mietin, että eikö kisa ollutkaan tässä, hatkahan meni jo… Tiesin kyllä, ettei CCH:lla (tiimeistä CCT ja KPH) ollut kuskia irtiotossa, mutten osannut ajatella, että meillä olisi voimia takaa-ajoon.

KPH:n miehet asettuivat vahvan näköisesti joukon keulille ja alkoivat vetää. Ei kestänyt kauaa ennen kuin Niki tuli kyselemään fiiliksiäni todeten, että pakko meidänkin on jotain tehdä. Niki puhui totta – en vain tiennyt, kykenenkö siihen mittarin näyttäessä lähemmäs 45 km/h -lukemia sivutuulessa. Koska kasan jälkeisessä takaa-ajossa oli kuitenkin kulkenut varsin hyvin, uskalsin ottaa paikkani KPH:n kavereiden seassa. Yllättäen sainkin omat vuoroni hoidettua ilman ikävää palautetta jaloilta.

Hetken vetämisen jälkeen KPH:n kisakettu Juhana Hietala käskytti juuri ennen vetovuoroani: “Lisää vauhtia!” Koneisto otti kierroksia ja se alkoi jo tuntua jaloissakin. Otin vielä muutamia vetovuoroja ennen kuin siirryin pääjoukon perälle lepäämään juuri ennen kuin irtiotto saatiin alas. Tätä fiilistä olin koko viime kauden odotellut: sain tehdä töitä ja vaikuttaa kilpailun etenemiseen.

-Jan Nyholm, CCT

hatkaHatka ja jahtaava peloton. Kuva Jari Ollila.

Loppurytinät

Viimeisellä kierroksella ei ratkaisuja enää saatu aikaiseksi, mutta paha kasa kylläkin. Jos ensimmäinen kasa oli “välttämätön ja harmiton”, niin loppuvaiheen kolari olikin sitten aivan toista maata. Huhujen mukaan kaatumishetkellä vauhtia oli ollut noin 55 km/h, kun eräs ajaja oli lentänyt kasvot edellä asfalttiin. Huolestuttavista tapahtumakuvauksista huolimatta ilmeisesti leukaluun murtumalla selvittiin tällä kertaa.

Niki kertoo kuulleensa huudot ja rysäykset takanaan, mutta kuten kilpapyöräilyyn kuuluu, ei hän voinut muuta kuin jatkaa omaa ajoaan ja toivoa parasta. Pahimmillaan tällaisessa tilanteessa taakseen katsova aiheuttaa uuden kolarin, kun huomio kiinnittyy liiaksi siihen, mitä takana tapahtuu, eikä oman eturenkaan kulkusuuntaan.

Pelkällä olankohautuksella eivät kanssakilpailijat kuitenkaan muiden kaatumisiin suhtaudu. Kuten Petri Materokin kirjoittaa omassa blogissaan, “katkenneet hampaat ja murtuneet leuat eivät tunnukaan enää ‘vauhdikkaan lajin ominaisuuksilta’, vaan ennemmin uhalta oman jälkikasvun hoitamisen osalta”.

Miesten kisa päättyi loppukirikamppailussa TWD-Länkenin Roopen Nurmen ja Sami Tiaisen kaksoisvoittoon Finnfalz-Rush Racingin Saku Silfverin sijoittuessa kolmanneksi. IK-32:n Ville-Pekka Reponen nappasi viidennen sijan, joka on hänen toistaiseksi paras sijoituksensa elitessä.

11149716_936426536388387_1775566773807893161_o
Voittajakaksikko vei lopulta reilulla kaulalla. Kuva Marika Keitaanniemi.

Ensikertalaisena kisaamassa ja sijoittumisen vaikeudesta

Ensimmäistä kisaansa ajavan Joonan tavoitteet olivat “ajaa maaliin asti olematta kuitenkaan viimeinen, ja olla aiheuttamatta kasaa”. Joona jäi epäonnisesti heti ensimmäisen kasan taakse eikä onnistunut enää pääsemään takaisin pääjoukkoon, mutta jatkoi ajamista pienemmän porukan voimin. Joonan gruppetto keräili kisan alkupuoliskon aikana myös ilmeisesti pääjoukon vauhdista pudonneita, joista jotkut pyrkivät heidän vauhtiinsa mukaan – joskin ilmeisen turhaan, kun alun tempoilu oli jo kuluttanut voimat.

Joonan oikea reisi kramppasi viimeisellä kierroksella, ja niinpä hän kihnutti itsekseen tippuneena viimeiset 10 kilometriä maaliin kilpasarjan sijalle 22. Tavoitteet siis täyttyivät, sillä hän ei jäänyt viimeiseksi, ja ilman kramppia olisi arvatenkin pysynyt oman porukkansa mukana loppuun asti. Yhteislähtö eliten kanssa lupaakin yleensä kylmää kyytiä kilpasarjalaisille, joten tippumisia ei kannata kenenkään jäädä suremaan.

“Jälkikäteen ajateltuna olin oman porukan kärjessä ehkä hieman liikaakin, mutta minkäs sitä ensikertalainen innostukselleen mahtaa. Moneltakin taholta kuultu viisaus kilpailun kärjen tuntumassa pysymisen tärkeydestä iskostunee myös kisahermoon ennen pitkää – pääjoukossa vastatuuliosuuksista olisi selvinnyt varmasti helpommalla”, summaa Joona.

Joona ei ollut suinkaan ainoa, jonka oma sijoittuminen isossa porukassa ei mennyt aivan nappiin. “Omalta osaltani massakiri meni taas perinteisesti, eli 10 kilometriä ennen maalia totesin, että nyt pitäisi alkaa kohennella asemia, mutten juuri päässyt porukassa edemmäksi. Vauhti ei ollut riittävää, että tielle olisi tullut tilaa, ja toisaalta olin kasojen jälkeen aika arka luovimaan porukan sisällä eteenpäin”, toteaa Niki, joka loppusijoittui elitesarjan sijalle 28.

Jan puolestaan joutui keskeyttämään viimeisellä kierroksella rengasrikkoon.

Lotta Lepistö ajoi kirissä kilpasarjan kolmanneksi, mikä olisi riittänyt miesten elitesarjassakin kymmenenteen sijaan. Aika-ajo.comiin Lotta oli kommentoinut: “Vauhtia pidettiin paikoitellen ihan hyvin ja koitin itse ajaa säästämättä jalkoja. Hyvä avaus ensi viikon 1.1 kategorian kisaan (Borsele, Hollanti).”

Varsinaiseen naisten kisaan ilmoittautuneita oli kymmenen, mutta lähtöviivalla nähtiin vain kuusi kuskia. Ennakkosuosikki Pia Pensaari (Team Velo Cycling) oli yksi poisjääneistä, joten naisten osalta kovin hurjaa kilvanajoa ei tällä kertaa nähty. Vantaalainen ACT Ladies -tiimi vei kuitenkin vakuuttavan kolmoisvoiton.

Tulokset.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>