elokuu 28, 2015

Elokuisella pyöräretkellä Hiidenmaalla

Viro on helppo mutta kiinnostava pyöräretkikohde

Jonkinlaiseksi kesäperinteekseni on muutamien viime vuosien aikana muodostunut pitkän viikonlopun mittainen pyöräilyloma Virossa – Suomenlahden yli  kun on todella helppoa ja edullista matkustaa pyöränkin kanssa. Jos Tallinnasta ottaa junan tai bussin vaikkapa länteen, pääse Viron maaseudun kauniille pyöräilyreiteille ja leppoisaan tunnelmaan Helsingistä alle puolessa päivässä. Länsi-Viron pieniä kyliä koristavat sellaiset kyläkaupat, joita Suomessa voi ihailla enää vain vanhoista valokuvista. Maaseudulla talojen pihat ovat viimeisen päälle kauniiksi laitettuja, ja ihmisten ystävällisyys sekä vieraanvaraisuus muistuttavat Suomen maaseudun menneistä vuosikymmenistä. Vaikka Länsi-Viron maaseutu on niin lähellä, siellä tuntee todellakin olevansa ulkomailla. Viro on muutenkin aloittelijalle sopiva pyöräretkikohde, sillä tiet ovat tasaisia ja pääosin todella hyvässä kunnossa, ja autoilijat ovat tottuneet pyöräilijöiden läsnäoloon liikenteessä.

Länsi-Viron maaseudusta kesästä toiseen nauttiva pyöräretkeilijä. Kuva: Tina Nyfors

Ensimmäisenä päivänä Vasalemmasta Rummuun ja Haapsaluun

Suomenlahden ylitykseen olen yleensä suosinut nopeinta ja edullisinta Linda Linea. Tällä kertaa kahden naisen retkiseurueemme oli helposti meripahoinvoinnista kärsivää sorttia, joten otimme menomatkalle Länsisatamasta vähän suuremman ja merellä vähemmän keinuvan Tallinkin laivan. Ei se toki paljon kallliimpi ollut, ja aamiasbuffetissa (jota ei Linda Linelta löydy) kelpasi tankata energiaa päivän pyöräilykoitosta varten. Tallinnan satamasta jatkoimme matkaa suoraan juna-asemalle, jossa nousimme Riisipereä kohti lähtevään paikallisjunaan. Hyppäsimme pois Vasalemman asemalla, tarkoituksenamme tutustua Rummun louhoksen uimarantaan. Olimme lähteneet Helsingistä puoli kahdeksan aikaan, ja tässä vaiheessa kello ei ollut edes kahtatoista.

Poljimme Rummun uimarannalle kärrypolkua pitkin kiertäen Murrun vankilan sen itä- ja eteläpuolelta. Vankilan kiertoreitillä pyöräily oli niitä surrealistisia hetkiä, jolloin sitä on erityisen onnellinen, ettei ole retkellä yksin: vankilan muurien päällä kiertävät paksut piikkilankavyyhdit ja niiden takaa pilkottavat rauniot kuiskailivat karmeita tarinoita samalla, kun polun toisella puolen absurdin turkoosi kirkasvetinen järvi välkehti, ja vesilintujen vihainen huuto kaikui raunioiden ja järven välissä. Eikä ketään näkynyt missään. Olikin ihmeellistä saapua vankilan länsipuolelle, jossa meitä aivan yllättäen tervehti vilkas uimaranta – ja se odotettu, louhokseen täyttynyt kirkasvetinen järvi.

Murrun vankila. Kuva: Arja Heinonen

Murrun vankilan viereltä löytyy kirkas- ja kylmävetinen louhosjärvi suosittuine uimarantoineen. Kuva: Arja Heinonen

Rummusta poljimme Riisipereen, josta pyöräilijän johdattaa Haapsaluun 53 kilometrin mittainen, vanhaan junaratapohjaan rakennettu Läänemaa tervisetee. Reitti on juuri sellaista pitkää ja suoraa hiekkatietä, jollaista junaradan alta voi olettaa löytyvän. Paikoitellen leveämpää kaksikaistaista, jossa rinnakkain ajaminen ja juttelu retkikaverin kanssa onnistuu mainiosti, ja paikoitellen reunoilta heinittynyttä, kapeaa ja yhden mentävää kärrypolkua. Siellä täällä maisemaa piristää vanha talo tai kaukana siintävä neuvostoaikainen laatikkotalokylä, ja matkan varrelta löytyy kolme vanhaa, entisöityä juna-asemaa. Jos retkeilijälle iskee eväiden tarve tällä reitillä, aivan sen kupeesta löytyy kauppa ainakin Rististä.

Yksi Läänemaa Terviseteen varrella olevista kunnostetuista juna-asemista: Turba. Kuva: Arja Heinonen

Viron maaseudun eloisuudesta kertonee jotain sekin, että Turban asemarakennuksessa toimii hammaslääkäri ja Paliveren asema on nuorisotalo, vaikkei radalta näykään juuri muita rakennuksia noiden asemien kohdalla. Neuvostoajan kauheuksista muistuttaa Ristin aseman luo taivasta kohti kurkottavista junakiskoista rakennettu, aseman kautta kyyditettyjen 3000 virolaisen muistolle rakennettu merkki. Sitä on helppo unohtaa, kuinka lähellä noita tapahtumia nykypäivänkin virolaiset ovat.

Läänenmaan terveystie on poljettuna rauhallinen ja yksitoikkoisuudessaan meditatiivinen. Näkyvyys on parhaimmillaan suoralla radalla useita kilometrejä eteen ja taakse, ja hellepäivänä äänimaailmaa loivat lähinnä paarmat – renkaanvaihto ei ollut paarmaparven keskellä erityisen mukavaa mutta minkäs teet, jostain syystä sisäkumini eivät ole pysyneet kovin pitkään ehjinä tämän kesän reissuilla.

Ensimmäisen päivän pyöräily päättyi auringon laskiessa Haapsalun asemalle. Kuva: Arja Heinonen

Yövyimme Haapsalun Camping Piksekessä niin meno- kuin tulomatkallakin. Tuo leirintäalue on loistava, oikein siisti ja rauhallinen, joskin kesällä varsin suosittu paikka, jota suosittelen lämpimästi. Ensimmäisen leirintäalueella nukutun yön jälkeen hankimme lisää sisäkumeja Haapsalun pyöräliikkeestä ja suuntasimme Rohukülan satamaan lautalle. Lauttamatka Hiidenmaalle kesti reilun tunnin, ja hintaa matkalle tuli 4,50 euroa/pyöräilijä.

Hiidenmaan kierros suorilla, metsäisillä teillä

Hiidenmaalta itseltään odotin jotakin samanlaista, mitä olin kokenut edellisenä kesänä Saarenmaalla: metsäisiä osuuksia, mutta lisäksi säännöllisin välein pieniä kyliä sympaattisine kahviloineen ja maalaistaloja hyvin hoidettuine pihoineen. Hiidenman saaren kiertävää päätietä ympäröivät kuitenkin lähinnä metsät, ja itse tietkin olivat useista kohdin yksitoikkoisen suoria. Jos retkiaikataulu sallii pieniä poikkeamia reitiltä (meidän ei sallinut), kannattaisi ehdottomasti kierrellä ja katsella saaren majakoita.

Retkeilijä iloitsee perillepääsystä pitkän ja suoran metsätaipaleen jälkeen. Kuva: Arja Heinonen

Poikkesimme kuitenkin saaren kiertävältä päätieltä Köpun niemelle. Köpu näyttää kartassa jonkinlaiselta keskustalta, mutta siellä oli ainoastaan internetpiste sekä meidänkin käyttämä, niin mökki- kuin telttamajoitustakin ja todella hyvää ruokaa tarjoava, Pihla Turismitalu. Oikein kiva paikka, ja nukuimmekin teltoissamme sen, minkä samaan paikkaan saapuneen suomalaisseurueen juhlinnalta sekä keskellä yötä talossa lauenneelta palohälytykseltä ehdimme.

Telttailua Pihla Turismitalulla. Kuva: Arja Heinonen

Kolmannen päivän aamuna poljimme Köpun niemen kärkeen Ristnan majakalle ja sen lähellä olevalle surffirannalle. Viron pyöräilylomaan olisi todellakin mahdollista yhdistää surffausta tai merenrantalomaakin – Hiidenmaan lisäksi myös Länsi-Viron rantojen aalloilla. Köpusta jatkoimme Hiidenmaan eteläosien kautta takaisin Heltermaan satamaan. Oikaistessamme Nurstesta Tatermaan ohi Utuun näimme vähän sitä Saarenmaalta tuttua virolaista maalaisidylliäkin – Hiidenmaalla kannattaa todella poiketa vähän kauemmas saarta kiertävästä päätiestä.

Ristnan majakka. Kuva: Arja Heinonen

Ehdimme Heltermaan satamaan juuri ennen puoli yhdeksän lautan lähtöä. Lautalla nautitun keittoillallisen jälkeen kelpasi ajaa päivän viimeinen etappi Rohukülan satamasta Haapsaluun. Kun lautalla tulleet autot olivat ajaneet pois, jäljellä oli vain iltasumussa kylpevä hiljainen tie. Niitä pyöräretkeilyn parhaita hetkiä.

Autoja purkautuu pyörien jälkeen lautasta Rohukülan satamassa. Kuva: Arja Heinonen

Paluu Haapsalusta Tallinnaan onnistuu bussilla tai junalla

Neljäntenä päivänä retkiseurani jäi Haapsaluun tapaamaan ystäväänsä ja odottamaan Tallinnan bussia, mutta koska minun teki mieli vielä pyörällä, poljin Terviseteen takaisin Riisipereen. Poljettuani suoran tie-etapin yksin auringon paistaessa viimeisetkin arjen stressirippeet ja huolet olivat kadonneet taivaan tuuliin. Hypättyäni Riisiperessä ilmastoituun Tallinnan-junaan tuntui kuin loma olisi kestänyt vähintään viikon. Illalla Linda Linen katamaraaniin nousi pyörineen kaksi onnesta ja rauhasta hymyilevää naista – Viron maaseutu ja pyöräretkeily tekivät tehtävänsä jälleen kerran.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viimeisen päivän yksinpyöräilyllä Haapsalusta Riisipereen. Kuva: Arja Heinonen

Retken pyöräilyosuuden päätös – Riisiperen asema. Kuva: Arja Heinonen

Retken summittainen reitti, noin 340 kilometriä.

 

2 kommenttia

  • Hei Arja. Törmäsin sattumalta näihin Poljennon sivuihin ja luin sinun kokemuksista pyörämatkailusta. Meillä on vaimon kanssa kokemusta pyöräilystä eri maista vuodesta 2007, mutta nuo ent. itä-blokin maat ovat aina hieman arveluuttaneet. Täytyypä laittaa harkintaan. Poljimme juuri elokuussa Pariisista Lontooseen, reissusta en ole vielä ehtinyt laittaa mitään nettisivuille, joista ohessa on linkki.
    Ei olla juurikaan törmätty suomalaisiin meidän reissuilla, olisi mukava jos pyöräilyä lomanviettotapana saisi jotenkin edistettyä.
    Terveisin Pekka Luoma, Hollola

    https://sites.google.com/site/fillari55/

    • Hei Pekka! Kiva kun kommentoit, ja tosi mielenkiintoiselta kuulostaa teidänkin pyöräreittinne. Muista Itä-Euroopan maista en tiedä, mutta Virossa voi ainakin pyöräillä aivan huoletta, ja siellä näkyykin paljon muita pyöräilijöitä lähes joka kerta. Rohkeasti siis vain Viron pyöräteitä kokeilemaan!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>